Tänään oli vuorossa löysä päivä fyysisesti, sillä ajattelin keskittyä lähinnä tähän psyykkiseen puoleen (jälleen). Mutta eikös se toistojen kautta opi tavoille, joten miksei.
Miten hemmetissä se saa jalkansa noin tyhmästi alleen..... Tai sitte loimi hämää :D
Alkuun otin Förstin käytävälle ja nakkasin sille vähän kuivatusloimea niskaan. Mukavampihan senkin on varmasti yönsä nukkua, kun ei märkää ole. Tallissa kun ei muutenkaan niin järin lämmin ole, ettäkö se olisi helposti sateesta (ja koleasta) jumiutuvalle hepalle hyväksi. Samalla syötin sille melassin mukana ja omenan pinnalle sörkättynä biotiinit. Ajattelin, että kokeillaan nyt edes sitä, josko auttaisi vähän hilseilyyn ja kavioihin kesäksi. Förstillä on tunnetusti huonot kaviot, ne eivät siis ole mitenkään kovat ja saattavat lohkeilla ja kuluvat hirveästi. Tietty hiekkatarhoilla on osansa ja kengättömyydellä, sillä kenkiä ei sen alle voi juurikin kavioiden takia lyödä. Ei kyllä mitään käryä, vaikuttaako tuo kyseinen aine siihen mihin sen haluaisin vaikuttavan, mutta tosiaan kokeilemallahan se selviää. Eikä kumpikaan ole kuollut siihen. Hotikan vatsakin on hieman parantunut tuon aineen käytön aloittamisesta. :o Sille en sitä tietenkään samaa määrää syötä kuin Förstille, koska onhan se puolet pienempi kuin isompi herranen.
Tämän jälkeen oli vuorossa Hotikka. Se sitä harjoitusta kaipaakin, seisoo kyllä kaikin puolin meluamatta siinä. Liikkuuu vähän ihmisen liikkeiden mukaan, meinaa että jos menen kauemmas pitäisi seurata. No... Kyllä se vielä joskus. :) Mutta nätistihän se siinä kuitenkin, ja superhienosti kun poistuin näköpiiristä. Loimi oli alkuun aika kauhea. Eka kerta, kun sitä yksin laitoin.
On muuten todella hyvä sää vaihteeksi.. Meillä täällä on ainakin plussakelejen takia nyt liukasta. Itsekin meinaa kaatua, tai ennen meinasin. Enpä meinaa enään, kun sain äidiltä uudet jodhpurit. Niistä kanssa kuvaa alla, anteeksi villasukkaraiskaus, jonka niille suoritin. <3 Kuvakulmakin jotain niin sääriä imartelevaa, ettei mitää rajaa.
Se sitten oppi tämän, että kun ottaa puhelimen esiin niin korvat menee nurin ):
ps. Lupaan panostaa postaukseen huomenna enemmän. Loma tekee tehtäväänsä ja aivot ovat lomalla. :) Mistä muuten haluaisitte kuulla lisää tai minun tekevän postauksen?
Tänään kaivelin vähän koneen syövereitä ja ajattelinkin jotain videopostausta tehdä. Inkusta on muutama video, muttei voi sanoa, että ne olisivat mitenkään nättejä. Lisäksi löysin vielä muutaman kuvasen siitä, joista oikeasti tykkään ja jotka osoittivat potentiaalia (treeniä ja hiomista kuitenkaan unohtamatta) koulu- sekä estepuolelle... Toisaalta olen onnellinen päätöksestä, toisaalta se taas kaivelee toisinaan minua - etenkin kun katselen näitä videoita ja kuvia. Kyllähän Inkkuun omalla tavallaan kiintyi kuuden vuoden aikana ja se on näin kuvina ja videoina kiva heppa, mutta pitää myös muistaa se todellisuus mikä iski useammin vasten kasvoja kuin olisi tarvinnut. Kuten sanoin, ne videot eivät laadullisesti. Mietinkin pitkään muutenkin kehtaako näitä julkaista ja päätin, etten julkaise niitä.. :D Ainakaan vielä. Ja nää kuvatkin julkastu varmaan 20 kertaa täällä, mutta kerrataan vielä.
Mutta eilen kuvailin sitten videota Niilon leikkimisistä. Videot on osin aika pimeitä, mäkin tykkään tästä talviajasta kun valoa ei ole nimeksikään tarpeaksi mihinkään. Aina saa säätää kaikkea ylimäärästä, että edes jokin onnistuu. Pitää nyt harjoitella tätä videoimista, jospa vaikka olisin kesällä suurin piirtein kartalla hommasta. Sitten tulisikin paaaljon videomateriaalia ja kuvia! o:
Lisäksi videoin hieman Tuplan ylikierroksia. Sillä tuntuu menevän aina iihan totaalisesti yli, kun saa herkkuja ja silmät on pullahtaa päästä.. Aa ja sinne eksyi vielä Nilpertin kerjäämistäkin. Heh, se on aika veikee otus.
Hah, viimeinkin oon huomannut, kuinka paljon todella vietän aikaani tallissa. Oikeastaan asun siellä, ehkä kannattaisi hinata sinne sänky, jääkaappi ja mikro.. :D Tosiaan kahdentoista maissa eilen lähdin tallille. Tiinakin nyt lomillaan tuli kyläilemään - ihan kahdeksi päiväksi. Siivottiin ensin karsinat loppuun. Se on aikamoinen homma aina, olen tainnut mainitakin Hotikan tyhmästä tavasta sotkea se karsina kunnon sikolätiksi. Kyllä sieltä löytää sattumia joskus, ehkä se näyttää vahvempaa kasvun merkkiä jatkossa.
Pistin merkille myös, että kuvasin nyt kuluvan viikon aikana hirveästi pikkuputkella, eli siis Sigman 50/1.4 :) Kiintee on loppuen lopuksia aika kiva ja etenkin tuo suuri aukko on jotain mistä tykkään. Nämä pimeätkin hetket ovat saaneet jonkinlaista inspiraatiota muhun, ja olenkin vähän tsempannut näiden valojen kanssa pelleilyjen kanssa. Yllä oli siis muutama viime aikoina otettu kuva, lähinnä testikuva toimiiko uusi muistikortti(!!). Sain tosiaan joululahjaksi isältä uuden muistikortin ja akun, oouuuu ♥ Niin iloinen. Ei tarvitse enää pelätä loppuuko tila kortilta tai akku. :D
Lähdettiin siis eilen kävelemään harjoitusrata ympäri, sen jälkeen mentiin tiellä ja rämmittiinhän vielä pellollakin jonkun matkaa. Ehkä päällimmäisenä jäi mieleen ravailut tiellä, mitä koitetaan (näyttelyitä varten) nyt hioa. Eli Hotikalle samaa kuin Förstille, käskystä ravia ja tullaan ihmisen vierellä sitä vauhtia kun mennään jne. Perusjuttuja. Se on edennyt hyvin, kasvattajallekin kiitokset hyvästä pohjatyöstä, josta on erittäin helppo jatkaa.
Hotikasta on kuoriutunut iso poitsu! Se käyttää jo oikein hyvätapaisesti loimea, ei juurikaan revi. Tietenkin kun suuvärkki on sellainen, että kaikki tuppaa enemmän tai vähemmän jäämään sinne huulien väliin (hampaat kasvavat tms..?). Toisaalta, veljensä ja isosiskonsakin samanlaisia tuossa iässä.... :) Tihurin kanssa sama piirre löytyy myös vetovoimasta riimunnaruihin. Ne on poikien mielestä hirveän kivoja suussa.
Metsässä oli selkeästi jotakin, jota piti matkan aikana ihmetellä.
Lopulta kun saatiin heppaset sitten hoidettua ja laitettua, suunnattiin kohti Vermoa. Oli minulla kamera mukanakin, mutta se jäi enemmänkin viettämään vapaailtaa, sillä minua ei pätkän vertaa kiinnostanut kuvata. Muutama erikoisempi ja/tai hieno valjakko siellä meni, mutta menköön. Keskityttiin enemmän arvostelemaan niitä, rakentavaa hommaahan sekin oli... :D Osa meni pitkänä makkarana, eikä kyllä pärjännyt. Osalla oli hirveän kapea kaula, osalla oli mielenkiintoiset merkit, osa oli muuten vain kivan värisiä ja osa meni pirun hienosti. Lisäksi ihmeteltiin neljän kilometrin matkaa, sillä kumpikaan ei ollut koskaan kuullut siitä. Onneksi oli nollassa, mutta mitäpä jos olisi ollut vaikka -15? Ei välttämättä olisi hevosilla ollut kiva juosta siinä pakkasessa, vaikkei se sinänsä ole paljoa, mutta kyllä se noin pitkällä ja kestävyyttä vaativalla matkalla varmasti ottaa yhdellä jos toisellakin keuhkoihin. Eikä siinä mitään, nähtiinhän me sitten 09,0 avauskin talviraveissa. Kesäisissä vauhdeissa mentiin siis, ihmettelen.
Aamulla oli taas aikainen herätys, sillä olimme jo puoli kahdeksan tallissa ja heppasia ulos laittamassa. Kun herrasväki oli ulkoistettu, alettiin sitten rakentamaan hyllyä valjashuoneeseen. Se oli kaikin puolin mielenkiintoista vähien yöunien jälkeen. Ensimmäinen osa hyllystä, ikkunan päälle kasattu, meni ensimmäisellä yrityksellä perseelleen. Se oli niin väärinpäin kuin vain voi hylly olla... :D Siinä sitten korjailtiin sitä ja lopulta jopa saatiin se sinne. Eihän siitä kovin kaunis tullut, mutta joo kyllä se kelpaa. Nyt ei jaksanut sen kanssa alkaa hienostelemaan, sillä edessä oli vielä 2,75m pitkä hylly samalle korkeudelle. Siinä olikin aika ähertämistä, vaikka kasattiinkin se sinne osissa. Eli ensin pidikkeet ja siitä sitten. Noo, lopputuloshan on siis alla.
Ja lopulta kun ensin koko päivä tätä hyllyä väsättiin, päästiin ottamaan hepat sisään ja pesemään Hotikan häntää. Se on aika mielenkiintoinen... Tulee sellaiset "paskarastat", eli herra menee seinään kiinni ja paskoo. No tuloshan on hirveän nättiä niin seinien kuin kankunkin osalta. Muuten ei olisikaan ongelmaa, mutta se on ollut aika poispyrkivää laatua pesukarsinassa. Tietenkin ensin maanittelimme sitä sinne noin viisi minuuttia, jonka jälkeen Hobitti suostui kipittämään sinne. Sitten tulikin se kiva osuus, eli pari kertaa lähtenyt vauhdilla pihalle. Tällä kertaa yllätti positiivisesti, pysähtyi odottamaan siihen mihin pitikin ja iskettiin se molemmilta puolilta kiinni. Kaikella sillä uhalla, että se itsensä siihen onnistuisi jotenkin hirttämään tai katkomaan niskansa. Mutta se riski kannatti, sillä käytävällä se on miljoonasti rauhallisempi molemmilta puolilta kiinni ollessaan, ja niin tässäkin. Alku oli kauhea, ja letku päätti sitten räkäistä tyhmästi ja se pelästyi. Rauhoittui nopeasti ja no, olihan siinä läheltä piti tilanne. Hevosen rauhoituttua siihen, aloimme pesemään.
Tiina seisoi suoraa edessä, ei kaikista järkevintä oripojan kohdalla, mutta toimi. Minä ämpärin kanssa pesin sen häntää. Letku on aika kauhea mato ja keskityttiin lähinnä siihen kauniisti olemiseen. Seisoi siinä ennätyskauan, puolesta tunnista 45min, ei katsottu sen tarkemmin aikaa. :) Pakko kehua sitä, että harvinaisen viisas sillä tavalla. Käytävällä seisoo paremmin kuin Försti. Pesarissa alkuun se oli kireillä naruilla, mutta peruuteltiin aina sen verran kuin tarvitsi. Lopulta seisoi itse löysin naruin siinä kiltisti. Lopuksi laitettiin sitten vähän pinteliä siihen, jospa se äitini teorian mukaan oppisi sillä tavalla olemaan vähän irti seinästä paskoessaan. Muutenhan se onkin ihan super tyyppi! Hurmaa ainakin luonteellaan ja kovin ponimainen rakenteeltaan. Oikeastaan se on aika poni... Mutta sellaisenhan mä aina halusin, ja nyt sen sain - hetkellisesti.
Miten pään luukkuun laittaminen voi olla kuitenkin niin vaikeaa toisinaan?
Tässä näkyy hyvin yksi Förstin oudommista merkeistä, puolikuu. Toinen 'outo'
merkkihän on pilkulliset sukat. Itse en ole kumpaakaan nähnyt muilla.
Käytävä ja tarhojen suuntaan oleva ulko-ovi.
Hotikka ei ollut moksiskaan tuosta pintelistä. Olisi voinut luulla, että se saa paskahalvauksen tuosta, mutta eheeii. Seisoi paikallaan korvat hörössä. Sen käytös ei oikeasti ole yhtään sellainen, mikä sen voisi kuvitella olevan. Eikä tuo lussukka sopisi pihattoon mitenkään... :D Hobitti ei vain pärjäisi siellä, tai tiedä tuota, mutta uskon vahvasti näin. Katsotaan miten laitumen kanssa käy. Pääseekö isoon laumaan vai päätyykö Förstin kanssa laitumelle.
Ja tähän loppuun nyt tänään otettu video tallistamme sisältä, nyt kun kerrankin muistan!
En oo kai koskaan tehnyt tai julkaissut sen pahemmin kuvia kissoistamme tai muista eläimistä kun hevosista, mitä on tullut kuvattua. Joo, postausideat on toistaiseksi aika vähissä. Hotikka kasvaa vain hirmuista vauhtia, nukkuu paljon ja syö sitäkin enemmän. Se on mun epämääräisten mittausteni mukaan 145 korkee, takaa jonkun 150..? Kyseessä tosiaan puol vuotias, yksi vuotiaaseen kääntyvä oripoika. Sen tiedän, että tuskinpa tuolla mennään vielä kolme vuotiaana mitään lujia vauhteja, mutta katsotaan.
Tosiaan tässä postauksessa enemmänkin näitä eläinkuvia mitä on kertynyt huiman paljon. Aika vanhoja, eli viime kesästä taakse päin. Jos sinua ei siis kiinnosta koirat ja kissat, niin kannattaapi skipata tämä postaus. :)
Nilpertti paistattelee päivää 01.06.2012
Pörri 16.05.2012
16.05.2012
16.05.2012
15.5.2011
15.5.2011
18.10.2010
18.10.2010
18.10.2010
20.10.2010
6.9.2010
6.9.2010
22.4.2012
1.12.2012
21.6.2012
21.6.2012
21.6.2012
24.6.2012
24.6.2012
24.6.2012
24.6.2012
8.7.2012
8.7.2012
15.10.2011
30.5.2011
30.5.2011
Iha tämmöne basic day... 25.1.2012
7.4.2012
22.4.2012
Haha, näin meillä. 22.4.2012
29.2.2012
29.2.2012
10.4.2011
10.4.2011
25.9.2011
Anteeksi kauniin irokeesin puolesta, mutta Försti vaan söpönä.. ♥
10.7.2011
10.7.2011
10.7.2011
Kuten saatoitte huomata, kissoista on miljoonasti enemmän kuvia kuin koirasta. Ensinnäkin ihan vain, koska kissat on meillä se ilmekkäämpi osapuoli ja monipuolisempi, ne voi kantaa ja lykätä minne lystää ja ne tekevät ihan omin päinkin kaikenlaista. Kyllähän tuossa koirassakin on ihan ok potentiaalia, mutta jotenkin ne katit on lähempänä kameran muotosta sydäntä ;) Koirulin kanssa onkin muuten mukavampi puuhailla kun kattien.
Huomenna kenties ne taiteelliset kuvat julki.... :D Katsotaan miten käy.
Tämän jälkeen oli vuorossa Hotikka. Se sitä harjoitusta kaipaakin, seisoo kyllä kaikin puolin meluamatta siinä. Liikkuuu vähän ihmisen liikkeiden mukaan, meinaa että jos menen kauemmas pitäisi seurata. No... Kyllä se vielä joskus. :) Mutta nätistihän se siinä kuitenkin, ja superhienosti kun poistuin näköpiiristä. Loimi oli alkuun aika kauhea. Eka kerta, kun sitä yksin laitoin.
