Viime aikoina on blogissa ollut taas hiljaista. Ensin olin kipeänä loppuviikon ja sen jälkeen ei ollutkaan enää aikaa alkaa selittämään teille kaikkea mitä olen tehnyt. Varmasti jää taas puolet ihan unholaan, mutta koitan muistaa parhaani mukaan mitä tässä viime aikoina on tehty.
Sunnuntaina (viikko sitten) Tiina tuli käymään. Tarkoituksena oli lähteä Vermoon ajamaan kaksi heppaa, mutta keli osoitti paremmaksi vain jäädä kotiin. No, oli ihan ok päivä sitten kotonakin puuhastellessa. Pestiin Hotikka sekä vähän sitä tuossa pihassa taluteltiinkin. En sitä voi kehua mitenkään, mutta sentään tallista tarhaan, ja toisinpäin, päästään ihan ilman pysähdyksiä Hotikan omasta toimesta. Pääsääntöisesti päästään ihan liikkeellekin sitten tarpeen vaatiessa. Happy of it. ♥
Ja myös hyviä uutisia lisää, eli pesarissa ihan yhen miehen pestävissä. Tietää ettei sieltä pois pääse ennen kun annetaan lupa ja loimet päällä yms. :D Well, mitäs muutakaan. Peruutukset käytävällä oli jotain niin vaikeaa ja ne sujuu nyt ihan okei jos on molemmin puolin. Ei laita edes enää vastaan vaan menee suorilteen. Seuraavaksi muistellaan mites se menikään ilman toisella puolella olijaa. Kaviotkin sujuu, kaikki on vähän turhankin hyvin kenties. o: Tai ehkä tämä kieliikin jostain muusta "ongelmasta" kuten esim. siitä nahkeasta maasta käsiteltävyydestä tuossa tallin edessä..
Förstillä kokeiltiin sitten Tiinan kanssa tiistaina mennä selästä ja toimi oikein hyvin kauempanakin tallista. Totesi vain että hyvin tasainen ja helposti istuttava ravi ja selkä pyöreänä kulki. Lisäksi teki kaiken mitä vain pyydettiinkin, kuten nuo lv't vähän tuppaa tekemään. :) Siitäkin jäi superhyvä mieli, jota ei sitten vähään aikaan pilannut mikään.
Torstaina olin Niinan kanssa Huminaa ajamassa, meni ihan kohtuudella.. :D Saatiin jonkun verran sitä niin sanottua kylmää kyytiä ja elämä oli aika hurrjaa kun autokin vastaan ihan tuli. Pakko myös minun mainita, että oli hemmetin viisas autoilija! Kyllä useampi kappale niitä kattelee silleen 'ooo hevonen' eikä ymmärrä hiljentää tai väistää (jos siis kärryillä mennään eikä mahdu vieretysten). Nytkin oli nuori hevonen, 4v, niin autoilija omatoimisesti peruutti lähinpään tienhaaraan ja venasi rauhassa, että päästiin ohi ja sitten rauhallisesti lähti siitä jne. Siitäkin jäi hyvä mieli! Oikeastaan koko kuluneesta viikosta, ihmeen kaupalla.
*** Tähän tulee kuvat kunhan saan ne laitettua illemmalla vaan... ***
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
tiistai 5. helmikuuta 2013
So I guess it's OK
Olen monesti miettinyt, miltä hevosesta tuntuu jokin asia. Onko se oikeasti niin inhimillinen, mitä me monesti kuvittelemme, pidämmekö hevosta liian tyhmänä tai vaihtoehtoisesti viisaana? Monet sanovat hevosurheilun olevan vain turhaa hommaa, mutta oikeasti sitä harrastavat, tietävät sen olevan ehkä palkitsevinta maailmassa. Sinun ei tarvitse edes kilpailla, riittää yksi kerta kun sinulla synkkaa hevosen kanssa ja olette kuin yhtä. Päivästä tulee paras elämässäsi, hymyilet oletettavasti tuntemattomillekin ja mikään ei voi pilata päivääsi.
Sitten on taas päiviä, kun mikään ei oikein suju. Tuntuu että hevonen joutaisi teurastamolle, se kiukkuaa vastaan kaikessa mahdollisessa ja itsekin tulee vähän huonolle fiilikselle, kiukuttelee kenties vanhemmille tai ystävilleen. Mutta oletettavasti seuraavana päivänä olet jo taas hyvällä tunteella menossa kohti uusia haasteita. Hevonen tarjoaa myös poikkeuksetta vastuuta ja opettaa rakastamaan, tavalla tai toisella.
Voin itse myöntää olevani hyvällä tuulella jos edellisenä päivänä on mennyt putkeen heppojen kanssa, huonommalla - mutta haasteita vastaanottavaisempana - aina kun olen ole ollut tallilla tai ei vain ole sujunut. Tajusin senkin vasta tätä kirjoittaessa, lisäksi olen paljon positiivisempi uusille asioille ja avarakatseisempi.
Mutta yhteys hevoseen, voiko sitä kärryiltä saavuttaa? Siinäpä vasta kysymys. Itse olen mieltä, että voi. En väitä ettäkö kaikkien pitäisi olla samaa mieltä, mutta heitelkää toki kommentteihin tähän hieman mielipiteitänne. Jos et ole koskaan kokeillut, heitä veikkauksia ihmeessä. ;)
Takaisin tähän päivään ja hetkeen, sillä tänään olin tallilla viimeisillä voimillani. Joku ihmeen flunssa ilmeisesti tulossa, silmiä ei oikein viitsisi liikuttaa kun tekee niin kovin kipeää ja pää on kuin puristimessa. Lisäksi eilen särki polvista alaspäin jalkoja koko päivän, pallea on kipeä tästä yskimisestä ja elämä hymyilee muutenkin niin perkeleen hienosti, etenkin kun huomenna on koe!
Laitettiin tultuani hevoset ulos, tuskinpa olisi pysynyt langoissa koko päivää, kun meinasivat jo viiden minuutin jälkeen painella portista pihalle. Nopeata siivosin karsinat, joka ei myöskään ollut niin kauhean helppo homma. Sainhan sentään pienen, kapean kissan seurakseni, joka oli aivan älyttömän huomion kipeä. Se kiipeili karsinoiden seinissä, olkapäälläni ja jalkaani pitkin. Taisipa tuo kameran kaulanauhakin saada kyytiä.
Tänään myös lähdin ihan hetkeksi vain Förstin kanssa ulos maasta käsin juttuja. Herra oli aika töttöröö kun tuuli niin kauheasti, mutta totteli kuitenkin hyvin käännökset ja peruutukset mitä pääasiassa teimme. Oikeastaan, tarkoitus oli osoittaa Hotikalle sitä samaa mitä ennenkin - se kaveri tulee kyllä takaisin eikä jätä palleroa yksin.
Lisäksi tesmailin käytävällä Förstille kamoja ja puin sitä omaksi ilokseni. Osaksi osoittaakseni, etteivät ne kamppeet tapa, tai että se tarkoittaisi automaattisesti lenkille lähtöä. :) Saas nähdä mitä herra pitää kuskin kanssa päästelystä viikon päästä. Tiina lupautui testaamaan ensimmäisenä tyyppinä Fören laukkaa ja kuinka paljon siitä lähtee kaikilla askellajeilla.
Hotikka oli myös käytävällä, tietenkin. Se tulee todella nätisti siihen, mutta peruuttelemisessa sen mielestä olisi kivempi napata vaikka vähän mamin hihasta. Harmi, että pääasiassa peruututan sen riimusta käsin, jolloin Hobitin turpa ei ihan taivu ottamaan kiinni. Lopulta se antautuu ja peruuttaa ihan kohtuullisesti, muttei läheskään niin hyvin kuin ennen meni.
Hyvin huomasi kyllä, että on poitsu kengitetty viime aikoina ja nosteltu ahkeraan niitä kavioita sieltä maaperästä, sillä se nosti ne aivan kuin joku vanha rutkale. Förstilläkin on enemmän vaikeuksia sen suhteen....
Katsellaan nyt tuleeko jotain spessua ensi postauksessa, jos keksin ja jaksan panostaa. Vai olenko vaihtoehtoisesti sängyn pohjalla kuoleman kielissä heh.
Sitten on taas päiviä, kun mikään ei oikein suju. Tuntuu että hevonen joutaisi teurastamolle, se kiukkuaa vastaan kaikessa mahdollisessa ja itsekin tulee vähän huonolle fiilikselle, kiukuttelee kenties vanhemmille tai ystävilleen. Mutta oletettavasti seuraavana päivänä olet jo taas hyvällä tunteella menossa kohti uusia haasteita. Hevonen tarjoaa myös poikkeuksetta vastuuta ja opettaa rakastamaan, tavalla tai toisella.
Voin itse myöntää olevani hyvällä tuulella jos edellisenä päivänä on mennyt putkeen heppojen kanssa, huonommalla - mutta haasteita vastaanottavaisempana - aina kun olen ole ollut tallilla tai ei vain ole sujunut. Tajusin senkin vasta tätä kirjoittaessa, lisäksi olen paljon positiivisempi uusille asioille ja avarakatseisempi.
Mutta yhteys hevoseen, voiko sitä kärryiltä saavuttaa? Siinäpä vasta kysymys. Itse olen mieltä, että voi. En väitä ettäkö kaikkien pitäisi olla samaa mieltä, mutta heitelkää toki kommentteihin tähän hieman mielipiteitänne. Jos et ole koskaan kokeillut, heitä veikkauksia ihmeessä. ;)
Takaisin tähän päivään ja hetkeen, sillä tänään olin tallilla viimeisillä voimillani. Joku ihmeen flunssa ilmeisesti tulossa, silmiä ei oikein viitsisi liikuttaa kun tekee niin kovin kipeää ja pää on kuin puristimessa. Lisäksi eilen särki polvista alaspäin jalkoja koko päivän, pallea on kipeä tästä yskimisestä ja elämä hymyilee muutenkin niin perkeleen hienosti, etenkin kun huomenna on koe!
Laitettiin tultuani hevoset ulos, tuskinpa olisi pysynyt langoissa koko päivää, kun meinasivat jo viiden minuutin jälkeen painella portista pihalle. Nopeata siivosin karsinat, joka ei myöskään ollut niin kauhean helppo homma. Sainhan sentään pienen, kapean kissan seurakseni, joka oli aivan älyttömän huomion kipeä. Se kiipeili karsinoiden seinissä, olkapäälläni ja jalkaani pitkin. Taisipa tuo kameran kaulanauhakin saada kyytiä.
 |
| Tätä mieltä Niilo oli kuvailusta.. |
Tänään myös lähdin ihan hetkeksi vain Förstin kanssa ulos maasta käsin juttuja. Herra oli aika töttöröö kun tuuli niin kauheasti, mutta totteli kuitenkin hyvin käännökset ja peruutukset mitä pääasiassa teimme. Oikeastaan, tarkoitus oli osoittaa Hotikalle sitä samaa mitä ennenkin - se kaveri tulee kyllä takaisin eikä jätä palleroa yksin.
Lisäksi tesmailin käytävällä Förstille kamoja ja puin sitä omaksi ilokseni. Osaksi osoittaakseni, etteivät ne kamppeet tapa, tai että se tarkoittaisi automaattisesti lenkille lähtöä. :) Saas nähdä mitä herra pitää kuskin kanssa päästelystä viikon päästä. Tiina lupautui testaamaan ensimmäisenä tyyppinä Fören laukkaa ja kuinka paljon siitä lähtee kaikilla askellajeilla.
 |
| Tähän tuli lisää vielä bootsit ja pintelit eteenkin. Förstillä on lyhyt runko ja takajalat lujemmassa vauhdissa tallovat etujalkoja, joten aikamoinen suojitus saa olla. Kokeillaan. ;) |
Hyvin huomasi kyllä, että on poitsu kengitetty viime aikoina ja nosteltu ahkeraan niitä kavioita sieltä maaperästä, sillä se nosti ne aivan kuin joku vanha rutkale. Förstilläkin on enemmän vaikeuksia sen suhteen....
Katsellaan nyt tuleeko jotain spessua ensi postauksessa, jos keksin ja jaksan panostaa. Vai olenko vaihtoehtoisesti sängyn pohjalla kuoleman kielissä heh.
maanantai 4. helmikuuta 2013
Juoksutusta pitkästä aikaa
Tänään oli tarkoitus ottaa tarhassa irtojuoksutuksena rauhallista ravia ja käyntiä, joka ei tietenkään onnistunut, sillä Förstillä oli joku 'ole formula'-vaihde päällä. Olen opettanut ne liikkeelle naksutuksesta, josta aion siirtyä pikkuhiljaa käskyihin käynti, ravi ja laukka. Minun tuurillani en tietenkään tässä onnistu, eikä se sinänsä minua haittaakaan. Vaikka opettamisestahan se vain kiinni on...
Alkuun kaikki sujui ihan okei, tosin hepat meinas että nyt mennään eikä meinata ja paineli menemään noh.. lennokasta ravia molemmat! Försti on upea liikkeessä ainakin minun silmääni, sen askeleessa on ilmaa ja näyttää kevyeltä. Hotikka sen sijaan pettää ulkokuoreltaan, joka on ainakin toistaiseksi aikamoinen pallo, ja ravailee todella kevyesti, ei tosin niin lennokkaasti mitä tältä lämppäriltämme irtoaa. Itseasiassa minulla on pari videon pätkää mitä en ole täällä edes julkaissut vielä, joten ehkä tässä vaiheessa olisi sekin ihan kohdallaan. Eihän se nyt mikään super hieno ole, mutta voisi olla (aika näyttää). Aika tavisputte loppuen lopuksi. :D
Tosiaan, lopputulos minun hienoista rauhallisista raveista hangessa oli lähinnä unelma viime yöltä.. Alkuun jouduin hieman hätistämään kaksikkoa liikkeelle, mutta liikkuivat todella hyvin omalla moottorillaan lopun. Kauaa en juoksuttanut (ja taisi se Försti pääasiassa painella..), sillä Hotikalla ei ole kuntoa nimeksikään ja sitä tässä lähdetään nyt korottamaan pikku hiljaa. Jospa ne lihaksetkin putkahtaisivat siinä sivussa. Pikkusella jopa tuli pari ihan itsensä kokoista pukkia ja vähän keuli etupääkin siinä ohessa kun laukkaili pitkin tarhaa. Tästäpä Förstillä sekosi, hyppi jopa pystyyn pari kertaa ja takapää taisi lennellä useampaankin kertaan.
Lisäksi vanha herra haastoi laukkakisaa pikkusen kanssa, jonka se tietenkin paljon pidemmällä askeleella ja vauhdilla muutenkin voitti. Oli mukava katsella kun sekin jotain ihan omasta tahdosta noin innoissaan teki vaikka kyllähän se juokseekin ihan suhteellisen innoissaan, kunhan vain muistaa hieman patistaa välillä. Viimeksi tuollaisen inspiraatiopuuskan se taisi saada kun virittelin pidemmälle suoralle parit kavaletit, joita Försti sitten aivan itsekseen pomppi edes ja takas. Minä nauraen vieressä tietenkin..
Loppuun otettiin vielä varmistusaitauksessa loppukäynnit, koska herrat eivät niitä irtona kyenneet suorittamaan. Yleensä nekin on irtona saatu, mutta ei todellakaan tänään. Olin pidemmälle ajattelematta heittänyt juoksutusraipan aikaisemmin pois keskelle varmistusaitausta, sillä se oli täysin tarpeeton. Kaiken lisäksi kun ne vielä oikeasti pyydettäessä juoksevat ilman sitäkin normaalistikin saatika tänään... Hotikka bongasi sen juurikin sopivasti ja tutki sitä, ei kerrassaan kauhea kapistus sitten ollenkaan niin itsekseen. Mutta mitenkäs sitten, kun Hobitti otti raipasta kiinni hampaillaan ja lähti kiskomaan sitä mukaansa? Urpo mikä urpo.. :D Onneksi se on aika arabi, että kun lähtee niin pysyy ainakin käsissä jos yhtään tajuaa pitää kiinni. Ja vaikka se lähtisikin, saa sen kiinni helposti. Tämäkin koettiin kerran pellolla rämpiessä. ♥ Tiina lähti tutkimaan miltä se lumi tuntuu ja toinen lähti vähän kirmailmaan omia polkujaan. Tosiaan antoi parin minuutin juoksentelun jälkeen kiinni ja osasi jopa käyttäytyä lopun aikaa. :) Lisäksi oli tarkoitus lähteä kävelemään Förstin kanssa tänään, mutta hylkäsin suosiolla sen idean juoksutuksessa nähdyn esityksen jälkeen. Ehkäpä huomenna.
Tämän viikon ohjelmasta tietenkin vielä sen verran, että sunnuntaina Tiina pääsee käymään. Lähdemme katsomaan Tihuria ja Ertikkaa Vermoon silloin, sillä äitini ja isäpuoleni ajavat molemmat hevoset ihan kokeilumielessä ilmeisesti. Me olemme siis enemmänkin juujaa-miehinä siellä radan reunalla. Tihuri kuulemma menee jo 35-vauhteja siellä, mikä on jo ihan hyvin. Tämän reissun jälkeen suunnitelmissa olisi varmaankin liinausta/juoksutusta, millä nimityksellä haluaakaan kutsua. Eli ihan juoksutuksen alkeita aletaan harjoittelemaan hallitusti Hotikan kanssa. Ennakkoon minulla on ainakin tuntuma, että se tulee menemään hyvin, kunhan muistaa ottaa juoksutusraipan mukaan ainakin alkuun. Se on irtojuoksutuksessa oppinut hyvin sen, minkä pitikin (kiitos Förstin), eli että silloin liikutaan määrättyä vauhtia kun raippa on kädessä ja annetaan käsky. Eiköhän me vielä lopulta tässäkin päästä siihen, ettei raippaa tarvita tai kenties liinaakaan niin kuin Förstin kohdalla on. Alkuun on vain pitänyt ainakin liina olla, jotta se on tajunnut mitä siltä pyydetään tällä kertaa ja kun on ottanut pois niin juossut nätisti laajaa ympyrää.
Kunhan on saatu liinattua, saatetaan laittaa takaisin tarhaan ja jotain puomia, jotta tulisi tätä estepuolta hieman tutustutettua. Kyllä Hotikka menee puomista yli ilman ongelmaa, mutta jos se nostetaan kavaletiksi alkaa pieni epäröinti. Toisaalta ymmärrän sen täysin. Försti on onneksi näyttänyt hyvin esimerkkiä, että se onkin kiva juttu ja mennyt korvat hörössä häntä tötsällä yli siitä. Poitsu seurannut perässä ihan kivasti, toivottavasti sama tyyli jatkuu ja se oppii sen samalla tapaa mielekkääksi kuin velipoikakin. Tihurihan homman keksittyään - että aina saa palkkion kun hyppää sen yli - hyppi sitten ihan omaa tahtia sitä siinä sillä aikaa, kun me keräiltiin Tiinan kanssa voimia takaisin vierellä juoksua varten.. :) Aina se palkittiin ylityksestä, tai edes yrityksestä. Tarkoitushan tuosta on sitten jatkaa sitä sarjaksi ja siitä aina pidemmäksi, lopulta kenties ihan radaksi asti..
Kolme kultaista sääntöä: Lahjonta, uhkailu ja kiristys, joista ensimmäinen ja viimeinen taitaa olla meillä käytössä.. Ainakin Förstin kohdalla, kun ei meinaa saada sitä karsinasta enää käytävälle. Mitään ongelmaa ei ole, jos sen harjaa sitten karsinassa tai etteikö antaisi kiinni tai mennä vierelle yms, mutta tekee totaalisen stopin käytävälle menossa. Eikä sille ole edes oikein muuta tehty käytävällä/pesarissa kuin harjattu ja pari satunnaista kertaa pesty. No jaa, ehkä se siitä vielä. Tuleehan se vielä ihan nätisti herkuilla käytävälle - herkkuperse kun on - ja jos vain jaksaa venata siinä jonkun aikaa, että tulee omia aikojaan ihmettelemään.
Tiistaina (12.2) Tiinan olisi tarkoitus tulla taas käymään, jolloin koetetaan lähteä, lue lähdetään, ekaa kertaa kävelylle ainoastaan Hotikan kanssa. Tarkoituksena olisi aloittaa ihan vaikka pihassa olevan autojen kääntöympyrän kierto. Förstillekin ehkä tulee hieman testailua, miten se selästä käsin oikein kulkee noin yleisesti ottaen, kun tarkoitus olisi laittaa Tiina selkään keikkumaan. En tiedä vielä mitä itse kuski tähän sanoo. Eiköhän vastaus tule piakoin. :) Johonkin väliin pestään vielä Tiinan kanssa Hotikka.
Joku päivä otetaan myös ihan maasta käsittelyä ja jonain päivänä varmaankin laitan käytävällä sille ajokamat päälle hetkeksi vain. Saas nähdä, eiköhän sitä mennä vähän sillä, että mikä tuntuu milloinkin hyvältä.
Ja niin, tänään poikkeuksellisesti harjasin Hobitin karsinassa. Eka se oli vähän että heeii et sä otakkaan mua käytävälle..? Mutta tajus lopulta että se olikin ihan kiva juttu, kun sai syödä samalla heiniä ja kutittavat irtokarvatkin lähtivät. Aika hyvä palvelu. ;)
Tänne tosiaan eksyi nyt pari laukkailu kuvaakin. Hottiksen tikityslaukasta ei edes puhuta ja Förstin turboilusta voidaan puhua kenties myöhemmin lisää... :)
Oli aika tekstipainotteinen postaus, toivottavasti edes osa jaksoi lukea tämän. Seuraavaan siis tuleekin kuvia Helsingin reissulta ja on siten aika kuvapainotteinen! Tuli tunne vielä, että jotain jäi puuttumaan mutta puuttukoot.
Alkuun kaikki sujui ihan okei, tosin hepat meinas että nyt mennään eikä meinata ja paineli menemään noh.. lennokasta ravia molemmat! Försti on upea liikkeessä ainakin minun silmääni, sen askeleessa on ilmaa ja näyttää kevyeltä. Hotikka sen sijaan pettää ulkokuoreltaan, joka on ainakin toistaiseksi aikamoinen pallo, ja ravailee todella kevyesti, ei tosin niin lennokkaasti mitä tältä lämppäriltämme irtoaa. Itseasiassa minulla on pari videon pätkää mitä en ole täällä edes julkaissut vielä, joten ehkä tässä vaiheessa olisi sekin ihan kohdallaan. Eihän se nyt mikään super hieno ole, mutta voisi olla (aika näyttää). Aika tavisputte loppuen lopuksi. :D
Video otettu viime vuoden puolella, tänään liikkui hieman kivemmin ainakin omaan silmääni.
Tosiaan, lopputulos minun hienoista rauhallisista raveista hangessa oli lähinnä unelma viime yöltä.. Alkuun jouduin hieman hätistämään kaksikkoa liikkeelle, mutta liikkuivat todella hyvin omalla moottorillaan lopun. Kauaa en juoksuttanut (ja taisi se Försti pääasiassa painella..), sillä Hotikalla ei ole kuntoa nimeksikään ja sitä tässä lähdetään nyt korottamaan pikku hiljaa. Jospa ne lihaksetkin putkahtaisivat siinä sivussa. Pikkusella jopa tuli pari ihan itsensä kokoista pukkia ja vähän keuli etupääkin siinä ohessa kun laukkaili pitkin tarhaa. Tästäpä Förstillä sekosi, hyppi jopa pystyyn pari kertaa ja takapää taisi lennellä useampaankin kertaan.
Lisäksi vanha herra haastoi laukkakisaa pikkusen kanssa, jonka se tietenkin paljon pidemmällä askeleella ja vauhdilla muutenkin voitti. Oli mukava katsella kun sekin jotain ihan omasta tahdosta noin innoissaan teki vaikka kyllähän se juokseekin ihan suhteellisen innoissaan, kunhan vain muistaa hieman patistaa välillä. Viimeksi tuollaisen inspiraatiopuuskan se taisi saada kun virittelin pidemmälle suoralle parit kavaletit, joita Försti sitten aivan itsekseen pomppi edes ja takas. Minä nauraen vieressä tietenkin..
Loppuun otettiin vielä varmistusaitauksessa loppukäynnit, koska herrat eivät niitä irtona kyenneet suorittamaan. Yleensä nekin on irtona saatu, mutta ei todellakaan tänään. Olin pidemmälle ajattelematta heittänyt juoksutusraipan aikaisemmin pois keskelle varmistusaitausta, sillä se oli täysin tarpeeton. Kaiken lisäksi kun ne vielä oikeasti pyydettäessä juoksevat ilman sitäkin normaalistikin saatika tänään... Hotikka bongasi sen juurikin sopivasti ja tutki sitä, ei kerrassaan kauhea kapistus sitten ollenkaan niin itsekseen. Mutta mitenkäs sitten, kun Hobitti otti raipasta kiinni hampaillaan ja lähti kiskomaan sitä mukaansa? Urpo mikä urpo.. :D Onneksi se on aika arabi, että kun lähtee niin pysyy ainakin käsissä jos yhtään tajuaa pitää kiinni. Ja vaikka se lähtisikin, saa sen kiinni helposti. Tämäkin koettiin kerran pellolla rämpiessä. ♥ Tiina lähti tutkimaan miltä se lumi tuntuu ja toinen lähti vähän kirmailmaan omia polkujaan. Tosiaan antoi parin minuutin juoksentelun jälkeen kiinni ja osasi jopa käyttäytyä lopun aikaa. :) Lisäksi oli tarkoitus lähteä kävelemään Förstin kanssa tänään, mutta hylkäsin suosiolla sen idean juoksutuksessa nähdyn esityksen jälkeen. Ehkäpä huomenna.
Tämän viikon ohjelmasta tietenkin vielä sen verran, että sunnuntaina Tiina pääsee käymään. Lähdemme katsomaan Tihuria ja Ertikkaa Vermoon silloin, sillä äitini ja isäpuoleni ajavat molemmat hevoset ihan kokeilumielessä ilmeisesti. Me olemme siis enemmänkin juujaa-miehinä siellä radan reunalla. Tihuri kuulemma menee jo 35-vauhteja siellä, mikä on jo ihan hyvin. Tämän reissun jälkeen suunnitelmissa olisi varmaankin liinausta/juoksutusta, millä nimityksellä haluaakaan kutsua. Eli ihan juoksutuksen alkeita aletaan harjoittelemaan hallitusti Hotikan kanssa. Ennakkoon minulla on ainakin tuntuma, että se tulee menemään hyvin, kunhan muistaa ottaa juoksutusraipan mukaan ainakin alkuun. Se on irtojuoksutuksessa oppinut hyvin sen, minkä pitikin (kiitos Förstin), eli että silloin liikutaan määrättyä vauhtia kun raippa on kädessä ja annetaan käsky. Eiköhän me vielä lopulta tässäkin päästä siihen, ettei raippaa tarvita tai kenties liinaakaan niin kuin Förstin kohdalla on. Alkuun on vain pitänyt ainakin liina olla, jotta se on tajunnut mitä siltä pyydetään tällä kertaa ja kun on ottanut pois niin juossut nätisti laajaa ympyrää.
Kunhan on saatu liinattua, saatetaan laittaa takaisin tarhaan ja jotain puomia, jotta tulisi tätä estepuolta hieman tutustutettua. Kyllä Hotikka menee puomista yli ilman ongelmaa, mutta jos se nostetaan kavaletiksi alkaa pieni epäröinti. Toisaalta ymmärrän sen täysin. Försti on onneksi näyttänyt hyvin esimerkkiä, että se onkin kiva juttu ja mennyt korvat hörössä häntä tötsällä yli siitä. Poitsu seurannut perässä ihan kivasti, toivottavasti sama tyyli jatkuu ja se oppii sen samalla tapaa mielekkääksi kuin velipoikakin. Tihurihan homman keksittyään - että aina saa palkkion kun hyppää sen yli - hyppi sitten ihan omaa tahtia sitä siinä sillä aikaa, kun me keräiltiin Tiinan kanssa voimia takaisin vierellä juoksua varten.. :) Aina se palkittiin ylityksestä, tai edes yrityksestä. Tarkoitushan tuosta on sitten jatkaa sitä sarjaksi ja siitä aina pidemmäksi, lopulta kenties ihan radaksi asti..
Kolme kultaista sääntöä: Lahjonta, uhkailu ja kiristys, joista ensimmäinen ja viimeinen taitaa olla meillä käytössä.. Ainakin Förstin kohdalla, kun ei meinaa saada sitä karsinasta enää käytävälle. Mitään ongelmaa ei ole, jos sen harjaa sitten karsinassa tai etteikö antaisi kiinni tai mennä vierelle yms, mutta tekee totaalisen stopin käytävälle menossa. Eikä sille ole edes oikein muuta tehty käytävällä/pesarissa kuin harjattu ja pari satunnaista kertaa pesty. No jaa, ehkä se siitä vielä. Tuleehan se vielä ihan nätisti herkuilla käytävälle - herkkuperse kun on - ja jos vain jaksaa venata siinä jonkun aikaa, että tulee omia aikojaan ihmettelemään.
Tiistaina (12.2) Tiinan olisi tarkoitus tulla taas käymään, jolloin koetetaan lähteä, lue lähdetään, ekaa kertaa kävelylle ainoastaan Hotikan kanssa. Tarkoituksena olisi aloittaa ihan vaikka pihassa olevan autojen kääntöympyrän kierto. Förstillekin ehkä tulee hieman testailua, miten se selästä käsin oikein kulkee noin yleisesti ottaen, kun tarkoitus olisi laittaa Tiina selkään keikkumaan. En tiedä vielä mitä itse kuski tähän sanoo. Eiköhän vastaus tule piakoin. :) Johonkin väliin pestään vielä Tiinan kanssa Hotikka.
Joku päivä otetaan myös ihan maasta käsittelyä ja jonain päivänä varmaankin laitan käytävällä sille ajokamat päälle hetkeksi vain. Saas nähdä, eiköhän sitä mennä vähän sillä, että mikä tuntuu milloinkin hyvältä.
Ja niin, tänään poikkeuksellisesti harjasin Hobitin karsinassa. Eka se oli vähän että heeii et sä otakkaan mua käytävälle..? Mutta tajus lopulta että se olikin ihan kiva juttu, kun sai syödä samalla heiniä ja kutittavat irtokarvatkin lähtivät. Aika hyvä palvelu. ;)
 |
| Kuvat © Roosa Tanhuanpää |
 |
| Tarkimmat huomaavat kaksi loimea päällekäin sekä tarpeettoman sadeloimen yllä, no fleece alla koska hikosi pellolla liikutuksessa ja sadeloimi ettei se lumi kastelisi fleeceä totaalisesti. Oli aika toimiva, kun ei sen tarvinut päällä kauaa olla. :) |
Tänne tosiaan eksyi nyt pari laukkailu kuvaakin. Hottiksen tikityslaukasta ei edes puhuta ja Förstin turboilusta voidaan puhua kenties myöhemmin lisää... :)
Oli aika tekstipainotteinen postaus, toivottavasti edes osa jaksoi lukea tämän. Seuraavaan siis tuleekin kuvia Helsingin reissulta ja on siten aika kuvapainotteinen! Tuli tunne vielä, että jotain jäi puuttumaan mutta puuttukoot.
sunnuntai 3. helmikuuta 2013
Kuvausreissu pääkaupunkiseudulle
Nyt on viimeaikoina ollu hieman hiljaisempaa, sillä tämä on toinen kerta kun saan tällä viikolla koneen auki. En oikeastaan ole siis edes kaivannut tätä tietokonetta, hommaa riittää ilman kaikkea mitä täällä "toisessa" maailmassa.
Tänään kävi kengittäjämme vuolemassa Förstin sekä Hotikan kaviot. Försti oli aika varsamainen ja tyylinsä mukaisesti asetteli jalkansa mitä ihmeellisimpiin asentoihin. Tänään myös aurinko paistaa, tosin ei tietenkään silloin kun olin kuvailmassa...
Lisäksi eilen tein pienen lenksun Helsinkiin Keravan kautta. Jäin Keravalla junasta, asemalta Roosa tuli äitinsä kanssa minut koukkaamaan kyytiin. Haettiin sitten samalla Hanna ja suunnattiin tästä tallille. Oli ihan super reissu ja näin kuvaajan näkökulmasta ainakin toinen malleista oli mitä kuvauksellisin - ainakin päästä. Päikän runko ei minuun niin iskenyt, mutta olenkin sen suhteen aika vaativaa luokkaa.
Hanna ratsasti Päpän kentällä, jota ennen oltiin vedetty pari kierrosta tarhassa. Sileän jälkeen lähdettiin rämpimään mettään, joka ei ollutkaan niin yksinkertaista kun kuviteltiin. Meinattiin alkuun että Päpä auraisi mulle ja Roosalle tien, mutta arvata saattaakin että minä siellä kärjessä jouduin tarpomaan ja poni tyytyväisenä perässä.
Tämän jälkeen oli vuorossa hevosen vaihto. Vaihdettiin Velmuun, rauhalliseen suokkiruunaan. Ikääkin oli jo ehtinyt herralle kertyä, useampi kymmen. Päästiin Roosan kanssa ratsastamaan ekaa kertaa länkkäkamoilla. Länkkärisatulahan on kuin tuolissa istuisi, mutta olen ehkä hieman prinsessa (tottunut tasasiseen kärryn penkkiin..?) ja satulassa olleet saumat saivat peppuni kipeäksi. Hm. ): Kuvia tulossa, kunhan saan varmistettua pari asiaa.
Reissusta voitte lukea lisää täältä & täältä. :)
Kuluneen viikon pystyn tiivistämään muutamaan sanaan: Koulua, tallin siivousta ja käytävällä puuhailua. Sekä nyt menen lukemaan joko kirjaa tai koetan koodailla vihdosta viimein noita kotisivuja..
Tänään kävi kengittäjämme vuolemassa Förstin sekä Hotikan kaviot. Försti oli aika varsamainen ja tyylinsä mukaisesti asetteli jalkansa mitä ihmeellisimpiin asentoihin. Tänään myös aurinko paistaa, tosin ei tietenkään silloin kun olin kuvailmassa...
 |
| Niilo innostu tekeen stunttihyppyjä! |
 |
| Joskus se vaan oli kameraa nopeampi ): |
 |
| Mammakin ihan innostu ! :) |
 |
| Vähän väärä piuha nyt millä Nilperö leikkii :D |
 |
| Tiukkaakin tiukempi! Kurvi siis.. |
 |
| Oppa gangnam style ! |
 |
| Lihava? Pyh, kuvittelet vaan.. |
Hanna ratsasti Päpän kentällä, jota ennen oltiin vedetty pari kierrosta tarhassa. Sileän jälkeen lähdettiin rämpimään mettään, joka ei ollutkaan niin yksinkertaista kun kuviteltiin. Meinattiin alkuun että Päpä auraisi mulle ja Roosalle tien, mutta arvata saattaakin että minä siellä kärjessä jouduin tarpomaan ja poni tyytyväisenä perässä.
Tämän jälkeen oli vuorossa hevosen vaihto. Vaihdettiin Velmuun, rauhalliseen suokkiruunaan. Ikääkin oli jo ehtinyt herralle kertyä, useampi kymmen. Päästiin Roosan kanssa ratsastamaan ekaa kertaa länkkäkamoilla. Länkkärisatulahan on kuin tuolissa istuisi, mutta olen ehkä hieman prinsessa (tottunut tasasiseen kärryn penkkiin..?) ja satulassa olleet saumat saivat peppuni kipeäksi. Hm. ): Kuvia tulossa, kunhan saan varmistettua pari asiaa.
Reissusta voitte lukea lisää täältä & täältä. :)
Kuluneen viikon pystyn tiivistämään muutamaan sanaan: Koulua, tallin siivousta ja käytävällä puuhailua. Sekä nyt menen lukemaan joko kirjaa tai koetan koodailla vihdosta viimein noita kotisivuja..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)