sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Ensilumia

HUI! Aamulla herätessä maa oli ihan valkosenaan ja päätettiin äidin kanssa yhteistuumin jättää hevoset syömään aamusafkoja sisään. Försti olisi mielellään varmaan koko päivän ollut sisällä. mutta meni kuitenkin ulos uuden kaulakappaleellisen loimen kanssa. Vitsit, se loimii istuu ihan sairaan hyvin tuolle hevoselle. Se on myös hieman paksumpi, eli varmasti riittää pidemmällekkin syksyyn. Mutta koska muissa loimissa ei ollut kaulakappaletta, joka sen tuulenkin ja märän kestäisi niin laitoin jo nyt sille tuon. Pojat keräsivät myös hieman energiaa tästä valkoisesta möhnästä maassa, joka oli vielä märkää ja liukastakin. Annetaan kuvien kertoa tästä päivästä enemmän.















Hevoset otettiin talliin ennen kuin äiti lähti HIHSiin työjuttujaan. Päätin sitten hieman uhkarohkeastikin ottaa ensin Hotikan pesulle ja sitten Jotuurin perässä. Onneksi tämä ensimmäinen tapaus käveli suorilta pesariin ja seisoi nätisti, hieman seilaillen kylläkin, koko pesun ajan ja kesti sen kuin iso mies. Miten ylpeä siitä saa ollakkaan! Mutta eihän se sille uusi juttu ole ollenkaan, kun pestiin koko viime talvi raukan peppua. Se paskantaa edelleen sinne seinään ja siksi taas pesulle joutuikin. Viimeksi se pestiin ämpärin kanssa nopeasti tiistaina, ja se oli taas aivan kauheassa kunnossa. Ohimennen siinä pesin koko hevosen, olihan tuo jo likainenkin. Tämän osalta en odottanutkaan ongelmia, eikä niitä tullutkaan. Sen sijaan Jotuurin kohdalla odottelin hieman ongelmia, sillä viimeksi se työnnettiin pesukarsinaan. Nyt se kaikeksi onneksi käveli sinne pienen hetken suostuttelun jälkeen ihan ilman makupaloja. :) Tainnut oppi mennä perille! Odottelin sen vetävän piuhat kireiksi heti alkuun ja temppuilevan muutenkin, mutta tämäkin iloiseksi yllätykseksi seisoi nätisti paikallaan sillä aikaa kun pesin. Ilman mitään ongelmia suoritettiin siinä hyvällä mielellä ja vuolaalla kehumisella homma loppuun. Tätä tunnetta ei voi oikeasti sanoilla kuvailla miten iloinen tommosista pikkuasioista voi olla. (: Sen sitten koetessaan ymmärtää mitä tarkoitan. 

tiistai 15. lokakuuta 2013

Uusi ulkoasu!

Tein tänään uuden ulkoasun, se vaatii pienoista hienosäätöä vielä ja tulen varmasti tekemään muutamia muutoksia siihen vielä. Mutta pohja alkaa olemaan selkeä kuitenkin. Mielipiteitä siitä ja alla olevista kuvista? :)




Moni varmasti myös miettii alati valokuvia täynnä olevia postauksiani. Itse pidän valokuvauksesta, se on aina ollut tärkeimpien asioiden joukossa eikä varmasti ole lähdössä pois listalta milloinkaan. Löysin kameran kautta tavan ilmaista itseäni, en ole nimittäin koskaan ollut lahjakas kirjoittajana. Tavallaan tässä kohdin tulee itsellekin joka kerta pieni fiba, sillä kirjoitan kuitenkin blogia ja koitan tuottaa parhaani mukaan eloisaa, miellyttävää ja helppolukuista tekstiä. Tunnen epäonnistuvani siinä jokaikinen kerta, mutta julkaisen silti tekstini ja toivon ihmisten lukevan niitä mikäli heitä kiinnostavat meidän tallimme tapahtumat. Haluaisinkin myös kirjoittajana itsestäni palautetta ja parannusehdotuksia. Kuvista saa tietenkin laittaa myös kommenttia ja palautetta, kritiikkiä miten haluaakaan kutsua sitä.  

Mutta tietenkään ainoa syy kuviin ei ole kirjoitustaitoni puute. Siihen liittyy myös tosiasia, että teksti on kivempaa luettavaa muutaman selventävän kuvan kera. Jos minun kertomuksieni perusteella lähtisimme kuvittelemaan miltä esimerkiksi Försti näyttää, tulisi jokaiselle aivan erilainen kuva hevosesta ja yksi sun toinen olisi varmasti vähemmän tai vähemmän oikeassa. Lisäksi hevosten kunnon näkee hyvin kuvista. Saahan joitain ei-toivottuja piirteitä piiloon kuvakulmalla ja hevosen asennolla yleensäkin, muttei mitään niin merkittäviä, että hevosen perusolemus siitä muuttuisi radikaalisti.   Tietenkin on olemassa kaiken maailman photoshopit, gimpit sun muut, joilla kuvia voi editoida ja taitava kuvankäsittelijä voikin piilottaa esimerkiksi riimun hevosen päästä kokonaan ilman, että katselija sitä edes huomaa. Tähän menee kuitenkin aikaa ja vaivaa, eikä itselläni ole mitään intoa lähteä editoimaan kuvia niin paljoa. Itseasiassa useat kuvat täällä ovat editoimattomia, eli niihin ei ole koskettukaan kuvanmuokkausohjelmalla. 
Kuvan ajoituksellakin on osansa ja sillä, mitä haluaa julkaista ja mitä ei. Niilläkin saa piiloon asioita, eivätkä kuvat tietenkään takaa kaikkea väitettyä oikeaksi. Ainakin vahvistavat varmasti suurinta osaa ja laajentavat käsitystä jostain tietystä asiasta, osakseen ehkä todentavat ja katselija voi kiinnittää huomiota aina haluamiinsa asioihin ilman, että kirjoittajan tarvitsee jokaista asiaa kuvailla sentti sentiltä. 
Tallille sainkin kavereiksi kaksi ihmistä ihan, SUPER! Tämä helpotti yleisesti vähän kaikessa, sillä ei olisi tullut rakennekuvia lukuunottamatta mistään mitään. Förstillä oli vähän kehveli-päivä. Se ei olisi mitään halunnut tehdä, ei kävellä eteenpäin eikä oikeastaan muuta kuin möllöttää tyhmänä korvat luimussa ja hamuta nameja. Jalat osuivat kohdalleen, mutta hevonen esiintyi etupainoisena tai iski itsensä kuvitteelliseen pesuammeeseen seisomaan lyhyt runkoisena apinana. Hartaan yrittelyn jälkeen saimme kuitenkin edes yhden onnistuneemman, ei kuitenkaan onnistunutta, kuvan ja jatkoimme pääkuviin. Niissä vanha herramme sentään osasi edustaa!

© Verna

© Verna
Matka takaisin tarhaan sujui papparaiselta huomattavasti joutuisammin kuin pois sieltä. Tämän jälkeen Jotuuri pääsi nauttimaan suosiostamme käytävälle. Nopea siistiminen + kavioiden pesu, jota ei muuten oltu tuolle kertaakaan aikaisemmin tehty ja kameran eteen. Käytävällä poika käyttäytyi oikein mallikkaasti, kavioiden pesu ainoastaan tuotti hieman ihmetystä. Siitäkin selvittiin sitten kehumalla, kun se kavio pysyi tovin siellä maassa ja lopulta tuo ei edes nostanut kavioitaan vaan antoi pestä. Ainakin se oppii nopeasti. 

Kuvaamisessa tuotti ongelman heti alussa hevosen mielenkiinnon saaminen oikeaan paikkaan. Se jaksoi kyllä keskittyä ihmiseen kuten kuuluukin, mutta toisinaan pää painui alas ja jalatkin lähtivät sotkemaan omiaan. Fiksuina päätettiin ottaa muovipussi, jolla Jotuurin korvat ja katse saataisiin pysymään halutussa paikkaa, mutta kuinkas kävikään....
"Kato mä leikin arabii, oot varmasti ihan mahottoman ylpee kun osaan muuntautuu!"
Että sillälailla..... :D Tämän jälkeen ongelmaksi tulivat kuvassakin näkyvät tasajalat, jota emme tahdo. Ravurilla kun ei ole väliä miten ne jalat pysähdyksessä (tunnetaanko me edes semmoista käsitystä? o:) ovat, joten tavallaan ei ainakaan tässä vaiheessa tarvita tuota kouluradoilla hyödyllistä taitoa. Vähän ilkeä se sinällään oli, kun etsittiin jalat auki olevaa kuvaa, jossa hevonen ei liiaksi venyttäisi itseään tai takajalkojaan, seisoisi ryhdikkäästi ja korvat hörössä katse eteenpäin. Pienempi näistä vuotiaista, Jotuuri siis, on myös se viriilimpi versio. Se ei millään malttaisi kunnolla pysyä paikallaan seisomassa siinä yhdessä kohdassa ja edustaa, vaan pitäisi saada mutustaa narua, heiniä tai vaikka taluttajan kenkiä. 

sh-o. Jotuuri (1v)                          © Verna

© Verna

Pääkuvissa ongelman tuotti hevosen "kaulattomuus", eli se asettui itse kuvaajiin nähden aina kaula piilossa. Saatiinhan siitä nyt ainakin yksi onnistunut pääkuvakin missä se on syötävän suloinen. Tämän jälkeen vaihdettiin taas hevosta Jotuurista Hotikkaan, tähän meidän sotanorsuun. Onneksi sotaronsulla on käytöstavat ja se kulkee vaikka mitä vauhtia tahansa ihmisen vierellä. Viime viikon sitä oli sisään taluttanut kuulemma isäpuoleni, jolla on jalasta tulehtunut jokin jänne ilmeisesti eikä hän sen takia kävele neljäsosaakaan minun vauhdistani. Hyvin he olivat kuitenkin päässeet talliin asti ja Hotikka kuulemma tullut juuri sitä vauhtia mitä isäpuoleni on pystynyt kävelemään. Taas on aihetta juhlaan, eikö. ;) 

Hotikka koki siistinnässään nopean harjauksen, kavioiden pesun sekä pääsihän tuo pyllypesullekkin! Se on varsinainen sottapytty ja sotkee aina kankkunsa muutamassa päivässä kauheaan kuntoon, mutta eipä tuo siitä pesusta sanokkaan mitään. Onneksi... Se on kyllä niin rentsi kaveri. Hotikalla ei tapansa mukaan ole koskaan mihinkään kiirus, se on kuin hidastetusta filmistä ja saadaankin usein naureskella sille. 

sh-o. Hotikka (1v)




Kuvattuamme Hotikastakin pääkuvat, siirryttiin raksukuppien kanssa tarhoille. Pojille pystytettiin matalahko ristikko sinne kevyimmistä puomeista mitä meiltä löytyy, eli nuo kaksi pikkupuomia joiden paino on varmasti pyöristettynä lähemmäs kahta kiloa. Kamerani painaa enemmän kuin yksi puomi, eli siitä voi vähän laskea.. En halua laittaa nuorille hevosille painavia puomeja etteivät niiden jalat mene siitä pilalle ja ettei tule sitten mitään hyppykammoa, koska on kolahtanut puomi ikävästi jalkaan. Lisäksi koitan luoda niille positiivistä mielikuvaa herkuilla ja opettaa ne hyppäämään esteestä kuin esteestä palkkiolla, joka myöhemmin jätetään sitten pois (tai harvemmalle). Tihurilla tämä toimi niin hyvin, ettei tarvinnut lopulta itse enää juosta kun hevonen jo meni ees taas esteet ja tuli hakemaan vain palkkansa. ;) Fiksu poika sanoisinko. Lisäksi johteissa olevat esteen paikat ovat kiikkerät ja puomi putoaa helposti, jos siihen kolahtaa. Pitää kuitenkin muistaa verrytellä pouneja ennen niitä esteitä, ettei pamahda siinä sitten paikat puutteellisen verryttelyn takia. 



Förstillä oli ihan omat eväät

Ja kuinka mukavan tällin se saikaan kun erehtyi myöhemmin vielä langoissa keikkumaan...

"Hei hei hei, sä unohit nyt mutkin ihan tyystin!"



Heppa hyvä, ravia, ihan ravia vaan kiitos!




Tämä viimeinen räpellyskuva oli pakko lisätä jonon jatkoksi. Se meni kaikki muut kerrat ihan loistavasti ja sitten tämä.. :D Voi häpeä, ensimmäiselle se tuli aivan omalla tyylillään, toisen se klaarasi mukavasti yli ja kolmannella oli jo ihan tekemisen meininki! 

Puomit ovat kyllä oiva väline ja mielestäni ihan liian vähän arvostettu! Tykkään puomeista ja aion niitä pojilla paljon käyttää harjoitteena, sillä ne eivät rasita jalkoja niin kuin hypyt ja niillä on helppo pidentää ja lyhentää askelta. Samalla ne oppivat katsomaan jalkoihinsa ja sommittelemaan vähän huolellisemmin askeleitaan, jolloin voisi se ravailu siinä kärryjen edessäkin tuntua paremmalta. Katsotaan toimiiko. ;) 

Kuvapainotteinen nimetön teksti

Heissun kaikille tähän pimeään syksyyn, josta kylläkin niin kovin tykkään. Tänään kaverini oli kuvailemassa kuvia pääasiassa Förstistä ja Tuplasta, vitsit miten kivaa jälkeä tuli näytöltä katsottuna ainakin! Oli ihan outoa olla pitkästä aikaa siellä kameran toisella puolella, sillä yleensä olen kuvaa ottavana henkilönä ja katselen maailmaa toisinaan vähän liiankin kanssa etsimen läpi.


Alkuun oli tarkoitus mennä Förstillä selästä käsin, mutta herra teki stopin heti matkanosoittautuvan pois tallipihasta. Olin sille ihan liian lepsu, sillä minulla on vähän semmoisia 'no se on vanha ja raihnainen Försti-pappa ei sitä saa kiduttaa ja tehään mitä se tykkää'-tyylisiä aatoksia mielensopukat täynnä, joten hyppäsin alas - tarkoituksenani kuitenkin hypätä takaisin kyytiin metsään päästyämme. Heppanen ei siltikään liikkunut mitenkään halukkaasti eteenpäin, joten otin sitten vain kamat selästä pois ja jatkettiin reissuun ihan ilman aikomustakaan mennä selkään. Yleensä Före on kuitenkin ollut menossa maastoon vaikka ilman kuskia, niin paljon se on siitä tykännyt. 

Tämä ei kuitenkaan merkittävästi auttanut tätä meidän pikku retkeämme. Matka stoppaili usein ja samalla mietin ohimennen siinä mikä heppasta oikein vaivasi, kun niin oudosti käyttäytyi. Katselin jo aamulla sen vasenta takasta, joka oli turvonnut (syytä on mahdoton tietää). Kyseisestä jalasta on mennyt aikoinaan hankkari, muttei se ole viime vuosina haitannut hevosta enää mitenkään. Nyt se kuitenkin oli turvoksissa ja mietinkin F'n haluttomuutta sen syyksi. Laitoin sille Back on Trackin tallisuojat koko loppu päiväksi ja jätin ne vielä yöksikin. Jospa se jalka siitä lopettaisi sen turvottelun ja palaisi ennalleen. ): Huomenna siis suunnitelmissa jalan mukaiset lenkit. Harmittavaa sinänsä, kun vasta lomalle pääsin ja heti ensimmäisenä päivänä rakkaan ratsuni jalka oikkuilee. Kävelylenkki kuitenkin tuntui siihen jalkaan vähän kuitenkin auttavan, sillä F tuli lopulta irtona ohjat kaulalla puolet matkasta ja totteli kuin koira. Kaverin kanssa naurettiinkin, että no nyt meillä on sitten kaksi koiraa samaan aikaan lenkillä! :D


Mikä iloinen yllätys minua on kuitenkin kohdannut tänne tullessa nyt joka kerta! Vihdoin uskallan sen ääneen sanoa, sillä tämä on jatkunut jo hyvän tovin ja alan uskoa sen itsekin ihan todeksi. Pojat, joo meidän kaksi pikku 1,5-vuotiasta oripoikaamme (HUI! niistä tulee kohta vanhoja o:), ovat olleet ihan super nyt laitumien jälkeen. Niiden palvelualttius on ihan omaa luokkaansa, edes Försti ei tunnu olevan yhtä yhteistyökykyinen kuin mitä nuo kaksi rääpälettä ovat. Ja miten viisaita niistä on tullutkaan, ennen kesää ne oli ihan omissa pilvilinnoissaan ja kavioiden nostelussakin oli oma hommansa, nostelijalla (eli mulla joo) tuli aina hiki siinä hommassa kun se kavio menee tsiusiu ees taas. Mutta mitenkäs tänä päivänä? Ne nostaa ne kiltisti, Hotikka jopa meinasi jalkoja kuivatessa nostaa ne. Nostettiinhan ne sitten, kun se niin kauhean kiltisti sitä tarjosi. Lisäksi kaksikon voi jättää tarhaan vaikka F menisikin sisälle, ne voi viedä eri aikaan pihalle ja lähteä kävelylle yhden kanssa. Lisäksi ne on kuin vanhoja ruunia kaikki, mihinkään ole kiire ja portitkin voi sulkea perässä yms. :)) Happy happy happy!  




"En varmana poseeraa, annat porukalle musta kauheen kiltin kuvan vaik haluun olla hurja ori ! ):
Ei ne tiiä mimmone mammanpoika mä oikeesti oon..."


Tuli tässä iltasella vielä mieleen pieni kooste meidän vikalta ratsastuksen teoriatunnilta, kun katseltiin videoita. Melkeinpä joka tunnilla katsottiin jotain videoita, mutta nämä olivat ehdottomasti mieluisimmat ainakin minulle itselleni ja ajattelinkin jakaa ne teidänkin kanssanne! Tästä linkistä videolistaan

Niilolla on ollut hirveän vaikeaa, se on saanut jonkun hellyys-taudin ja vaatii kaikkialla kokoajan huomiota. Voi pientä... :)




perjantai 11. lokakuuta 2013

What I need to say?

Täällä Ypäjällä ja niin kotikonnuillakin on tapahtunut viime aikoina paljon.

Meillä kaksari-kolmareilla on alkanut lukio-opinnot viime viikolla ja ainakin toistaiseksi porukalla kait on vähän vaihtelevat mielipiteet siitä, onko siellä jees vai not jees olla. Mutta koska tämä ei ole mikään 'moi olen lukiolainen'-blogi, kerron ihan lyhyesti hieman siitä lukiosta.
Päivämme alkavat siis aina kahdeksalta, minulla on ainakin kaikki seitsemän palkkia täynnä. Olenhan sentään kolmari ja suoritan siis koko lukion sekä ammattikoulun. Päivät sisältävät pituudestaan riippuen keskimäärin viittä eri ainetta ja oppituntien pituus on 45 minuuttia, joka taas tuntuu kohtuuttoman lyhyeltä opiston puolentoista tunnin oppitunteihin! Mielenkiintoisin "kulttuurishokki" tuli vastaan ruokalassa, kun eteen asettui näkymä pahvilautasista, tarjottimista ja muovihaarukoista sekä -veitsistä. HUI! Pakko myöntää, että kyllä sitä osaa arvostaa ainakin tästä lähtien opiston hyviä ruokia ja kunnon aterimia.

Suorastaan harmittaa, kun ei ole tarjota teille lukiosta kuvia. :/

Ypäjällä elo on tuonut kuitenkin muutaman pienoisen ongelman hevostemme kuulumisten päivittelyyn, sillä en pääse käymään kotona kuin viikonloppuisin, jos joskus silloinkaan. Juttuja noista viidestä pienestä tähtösestä siis tulee olemaan vähenemään päin, vaikka tietenkin voin päivitellä täällä Ypäjällä treenissä olevista Tihurista ja Ertikasta enemmän kuin Hotikasta ja kumppaneista. MUTTA, jotta asiat eivät todellakaan olisi niin helppoja, kuin miltä ne suinkin kuulostavat, lähdin tänään pitkään hauduttelemaani ideaa viemään kovasti eteenpäin:
En ole ollut viime aikoina postaustiheyteen (niin että mihin....) ja minun oli vaikea pohtia sitä, mitä kirjoittaisin. Asiat ovat kuitenkin muuttumassa toivottavasti parempaan päin ja tämäkin blogi tulee heräämään henkiin tavalla tai toisella. Riina (kämppäkaverini) lupasi ainakin lähteä kanssani kirjoittelemaan kuulumisiaan, mielipiteitään, kokemuksiaan, tekemisiään ja mitä ikinä tänne voikaan kirjoittaa heppatytön arjesta, jolle oma kissa on tärkeä kuin mikä! Lisäksi Maria ilmoitti myös olevansa ihan fine, jos kirjoittelee silloin tällöin tänne omia juttujaan hänen ja hevosensa arjesta. Tietenkin minä kirjoittelen tänne kuulumisiani myös, ei siinä mitään ja tätä myöden toivottavasti saan myös jonkinlaista uutta intoa päivitellä. Katsotaan miten tämä lähtee toimimaan. ;)

Tiistaina käväistiin pikavisiitillä Porissa, siellä oli Tihuri sekä tutun, jonka kyydillä myös pääsin, heppa juoksemassa ja no... Mitäpä tähän enää lisäämään.
Tihurin startit eivät ole menneet sitten ollenkaan hyvin, epäilemme vian olevan sen kiveksissä. Niinpä se siis ruunataan, vaikka ulkonäkönsä ja luonteensa puolesta olisi voinutkin olla orina.. :( Tietenkin tässä tapauksessa hevosen terveys on edellä, joten vaihtoehtoja ei juuri taida olla mikäli tästä lupaavasta pojasta tahdomme ravuria. Se on kuitenkin hiitannut kuulemma hyvin ja mennyt ihan ikäistensä vauhteja. Toivotaan kaikin puolin parasta ihmeessä.

"Ootsä ihan tosissas...? Mä muka johki mettää painelee, unelmissas"

Ja mikä ihana, positiivinen asia! Veera (kämppäläinen taas) tuli viikonloppu-vieraaksi ja vietettiin aika tallipainotteinen viikonloppu. Opetettiin mm. varsoja ajolle ja käytiin vähän päästelemässä Förstillä pitkin metsäteitä. Heppaparka oli aivan jumissa ja liikkui todella epäpuhtaasti. Tällä kertaa vika ei kuitenkaan ollut kavioissa, vaan lihasperäistä jäykkyyttä. Yhdessä äidin kanssa päätettiin sitten, että vaikka tuo jäykkä onkin niin satulan alle vaan ja liikuntaa kehiin. Todennäköisesti sillä vertyisi. 

Niinhän siinä sitten kävikin, Försti oli jo sunnuntaina toisella ratsastuskerralla superhyvä verrattuna aikaisempaan. 



Sekä lauantaina että sunnuntaina Veera ja F ravaili alkuun hieman rauhallisemmin, sitten otettiin kovempaa vauhtia ja lopulta mentiin suoremmalle pätkälle ottamaan vähän laukkaa ja lopulta sen mitä se hevonen ikinä kulkeekaan. Försti ei ihan noista koulujutuista perusta ja se on aina sitä mieltä, että etenkin kun kieli ei ole sidottu, on paljon kivempaa lähteä menemään ihan omia vauhtejaan. 


Sunnuntain huimaa puomisatoa!


Jännä, että vaikka F on sen takajalkansa loukannut niin silti se on nykyään kuin uuden veroinen melkeinpä. Pohjasta sen kanssa saa silti olla aika tarkka, ei liian kova kavioiden ja kengättömyyden suhteen mutta sopivan kova jänteiden takia. Siinä onkin tekemistä.


Lauantailta en edes odottanut mitään kovaa vauhtia, eikä se sunnuntainakaan sitten päätä huimannut. Se meni yllättävän maltillisesti kaikissa tilanteissa, niinpä ensi viikon suhteen olen jopa hieman toiveikas.


Hyvän treenin jälkeen tyytyväinen ja uupunut hevonen. ;) Lauantailta vielä muutama kuva alempana. 

Jotuuri mallikkaana



Lujaa kurviin