keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Talven tapahtumia

Mun pitäisi ihan ensimmäiseksi herätä tästä kauheasta talvihorroksesta, jonka kaikki elämän erinäiset kiireet on aiheuttaneet. Ehkä pieni päivitys ajantasalle olisi paikallaan.

Talvi oli täynnä tätä: 
Pimeitä ajolenkkejä tuiskussa
JA/TAI

Samassa säässä vähintään yhtä mielenkiintoisia ratsastusreissuja

Kuvamateriaalia mulla on koko talvelta todella huonosti, tähänkin syynä on ajanpuute sekä huonot kelit. Saatte siis kärsiä puhelinlaadusta. Lisäksi olin koko talven kotona, koska suoritinkin työssäoppimiseni eräällä tutullamme parinkymmenen kilometrin päässä. Talli oli hyvin viihtyisä, sain suorittaa erilaisia tehtäviä ja mielestäni oppimiseni huomioitiin hyvin. Opin tuona parina kuukautena huomattavasti, myös sellaista mitä ei varmasti vastaan kävele täällä opiston suunnalla. Sain siellä ollessani tutustua mitä ihanimpaan kissakaksikkoon, jotka nimesin uudelleen Penaksi ja Teroksi. Joka aamu ne oli odottamassa tallin ovella ja kaksikko oli myös aina touhussa mukana. Välillä vähän turhankin paljon.

Sain myös tutustua ja kouluttaa mitä mahtavimpia varsoja sekä huolehtia siitostammoista. Vaikka sinänsä treenaamista ei töiden puolesta juurikaan ollut, tuli sitä kotirintamalla tehtyä ihan tarpeeksi. Mun mielestäni asiat onkin aika hyvällä mallilla nyt kotopuolessa, vaikka en siellä viimeaikoina hirvittävästi olekaan taas ollut. Tietynlainen ammattimainen ote kuitenkin saatiin kotipuuhasteluihin ja meidän remmiin tuli yksi vanha tuttu (toivottavasti pysyvästi) lisää! Veikkaanpa että ainakin niin kauan Heidin seurasta saamme nauttia kuin Ertikkakin meillä majaansa pitää.

Heidin treenaaminen on joskus vähän laiskaa... ;) 

Ertikka tuli tosiaan kotiin ja meillä onkin nyt tallintäytteenä kaksi ruunaa, ori sekä tamma. Pieni talli on tässä asiassa vähän huono, että jouduttiin sitten sijoittamaan Jotuuri ja Ertikka vastakkain. Onneksi Tirriäinen osaa käyttäytyä ja tyytyy korkeintaan mylvimiseen, joten se toistaiseksi saa pitää pallinsa. Sen kanssa on edetty ehkä huomattavimmin, koska sitä voi ajaa jo ihan yksikseen eikä toista ihmistä tarvitse hevosen puolesta enää matkaan mukaan. Tirriäiselle myös maistuu ravi todella hyvin, se on tosin vähän tapojensa orja. Äitin kanssa kokeiltiin talvella mennä harkkarataa toiseen suuntaan, mutta raukalla meni pasmat ihan sekasin ja todettiin ettei sen kanssa näköjään tartte alkaa hyväks todetusta kokeilemaan erilaisuuksia.. :'D

Heidin kanssa opetettiin se tuossa ohimennen myös ratsuksi, kun kelit oli niin huonot ettei muuta voinut kun tarhassa ratsastaa ja mennä. Kokeiltiin me myös Tirriäisen kanssa vähän paremmilla keleillä pulkan vetoa, mistä se suoriutui ihan todella hyvin ja saatiin olla ylpeitä veijarista! Edelleen hyvin palvelualtis, ominaisuus ehkä jopa korostunut hieman ja on aina ylpeä tehdessään töitä. Lisäksi se aina huutaa tallipihaan mennessä, koska haluaa messiin mukaan. Voi toista.

© Äiti

Tiina testailemassa ja toinen vähän ihmettelee, että joko mentäis lujaa sekä kyttää mitä mä oikein teen :D
Ylemmässä kuvassa taitaa olla toinen kerta ilman taluttajaa tarhassa. Kerran se on Tihurin kanssa päässyt maastoilemaan harkkaradalle ja pari kertaa pyörimään tuohon. Ravia ei olla vielä opeteltu, vaan turvallista kuskaamista sinne minne ihminen haluaa. Tuo muuten jää ihan poniksi, mikä sinänsä ei ole poikkeuksellista meidän kohdalla. Joko ne on jättiläisiä tai jää pieneksi...

Hotikka on myös ollut ratsastuspainoisessa treenissä, mutta sitä on tehty hyvin harvakseltaan. Enemmän varmaan olen sitä talutellut ja ihan pari kertaa ajettu vain, koska se kasvaa niin kovaa vauhtia (parhaimmillaan 6cm takakorkea!!) edelleen. Ollaan annettu rauhassa kasvaa ja koitettu myös saada se rauhoittumaan työskentelyssä. Vaikka narusta ja ihan riimusta käy kerran kävelyttämässä sitä, Hotikka touhottaa niin paljon, että on vähän nihkeä talliin tullessa. Pitää nyt alkaa miettimään kevyitä maastoreissuja ja muita, mutta sama oli Tihurilla pienempänä. Ehkä se siis siitä. Hotikasta myös tulee hyvin laiska kun sillä on kasvuvaihe päällä, hyvä jos karsinasta jaksaa poistua. Sitten kun hevonen on enemmän tasan, on vauhtia jo vähän liiankin kanssa.

Ja kuten näkyy, ei ole lihava ei eli ihan kuntoa löytyy kyllä. 
Meidän hevosilla on tähtäimenä pitkä kilpaura, joten treenin suhteen ollaan aika varovaisia ja koitetaan välttää hevosten rikkominen ehdoin tahdoin. Tällä tarkoitan nyt sitä, ettei esimerkiksi Hotikkaakaan ole liiemmin liikutettu tarhailun lisäksi, kun on vähän pelätty että se alkaisi siten kipeytymään ja tulisi kaikenlaisia ongelmia kasvun takia. Mutta ovatpahan ne painiessaan lähes päivittäin vetäneet itsensä hikeen Tirriäisen kanssa.. :)

Tihurilla minä puolestani ratsastelin enemmän ja vähemmän. Mentiin ties mitä millonkin ja ollaan päästy jo menemään laukkaa putkeen neljä kierrosta harkkaradalla ihan sulassa sovussa. Sillä alkaa olemaan takapäässä voimaa sen verran, että pystyy menemään vähän hiljempaakin, mutta ei kuitenkaan niin paljoa etteikö laukka hiljaisemmassa vauhdissa olisi vähän nelitahtista. Se tykkää todella paljon laukkailusta, kun nyt vielä vaan tajuaisi jättää ne turhat pois starteissa.



Tihuri oli jonkun aikaa sitten harkkareissa ja korkkasi koko paskan suoraan sanottuna, kun otti voltista 5 radalta kuolemanpaikan 1.40-sarjassa ja loppusuoralla johtoon. Laukasta ollut silloin tietoakaan, mutta kun olisi tosi kyseessä ei voi edes ajatella tiukkoja kurveja tai ympärillä laukkaavia hevosia. Sain tämän myös itse kokea Ypäjän paikallisraveissa, joista hienosti haettiin kasa kirjaimia. Hpl, eikä minulla ollut toivoakaan saada sitä alas (ihan sama mitä tein) ja tasan varmaan hyppäsi, kun muutkin. Laukattiin varmaan kierros ja hävetti aivan hitokseen. :'D Nyt osaan kuitenkin jo nauraa hieman tilanteelle ja opin tilanteesta jonkin verran jatkoa ajatellen.

Spedettimelle eli Tihurille äiti suunnitteli monté-lähtöä harkkareissa. Arvatkaapa vain kuka joutuu kuskiksi: no minä tietty. Pitää keksiä enää viritys, jolla tarpeen vaatiessa saan laukan alas eikä heppa saa kiskottua päätään mun syliin. Martingaalin lisäämisestä on puhuttu ja Ypäjän startin jälkeen kannatan itse myös hyvin paljon sitä. Vaikka eihän se siellä harkkareissa kuitenkaan laukkaa kun ei ole tosi kyseessä...

Me Ypäjällä ihan sävy sävyyn!

Teivossa 30.12 ja 4. sija

No entäs se Ertikka.. Siitä nyt en ole puhunut liiemmälti. Sillä ei vissiin ihan vauhti riitä kaikkeen, mutta on kehittynyt ainakin omasta mielestäni paljon niin ulkoisesti kuin päänsisältäkin. Se on ehkä tärkeintä ja toivotaan, että kyllä se vielä siitä. Sillä on välillä ihan omat tammapäivät ja jokaisella menee hermot, mutta luotto on kova. Sen kanssa on käyty hiitillä ja harkkareissa, jotka on opettaneet jonkin verran. 1.50-sakissa se pysyy mukana, joten koelähdön pitäisi mennä läpi. Tamma vaatii kuitenkin ihan älyttömän lämmityksen, jonka jälkeen se vasta alkaa juoksemaan.

Harkkareissa lämmitin sitä mielestäni ihan riittävästi ja käytiin kääntymässä pikaiseen katoksilla, kävelemään ja sitten vielä ennen starttia hölkkäämään radalle. Kuitenkin vasta kierroksen (ja laukan) jälkeen sen dieselmoottori alkoi hönkimään ja kärryjen edessä ollut laama vaihtui kilpahevoseen. Muutos oli huomattavissa niin sinne kärryn penkille kuin myös kuulemma katsomoon. Loppu tultiinkin siis ihan todella hyvin alkuun verrattuna!

Heidi, Ertikan hoitaja, hiittaamassa rakastaan
© Äiti
Entäs Ypäjällä sijaitseva sydämeni täyttänyt herrasmies, Poju? Meillä menee hyvin, olen ollut oikein tyytyväinen saadessani jatkaa sen hoitamista myös työssäoppimiseni jälkeen. Näin myös pitkästä aikaa omistajan juuri kyseisissä Ypäjän paikallisraveissa ja hän oli tyytyväinen tulokseen. Ajoin siis itse kilpaa ja oltiin 5. Oli aivan huippua ja pakko myöntää, että kyllä ero Tihurin ja Pojun välillä noin kilpahevosena ihan mieletön. Poju kävi hakemassa loistavan kuskin, Annikan, kanssa Vermosta 3. sijan samaan aikaan kun minä podin flunssaa kämpillä viime viikonloppuna.

Nyt mä jatkan pienen päivittelyn lopuksi tätä biologian lukemista, sillä huomenna olisi tän lukukauden viimeinen koe (lukuunottamatta 4.6 Ruotsi 5 koetta) ja sitten voikin vähän hölliä taas opiston merkeissä. Tänä vuonna mua ei nähdäkään Derbyssä töissä, mutta varmasti kentän laidalla kameran kanssa! Finnderbyn ajan majailen I-tallissa ja myös kolme viikkoa sen jälkeen. Heinäkuussa meilläkin alkaa vihdoin kauan odotettu kesäloma ja palataan lukioon vasta elokuun puolivälissä.

Mitäpä mulla on kesäsuunnitelmissa?
- Ylioppilaskirjoituksiin lukemista, koska se rupeamahan alkaa mulla tänä syksynä biologian, terveystiedon ja englannin merkeissä.
- Heppailen paljon ja toivottavasti pääsen myös ajamaan kilpaa.
- Korkataan Tihurin kanssa estekilpaura, tosin minä olen siinä hommassa hevosenhoitajana (opiskelenhan sentään nimenomaan siihen ammattiin ;) ) ja Heidi hoitaa itse kilpailemisen. Luulen että niin säästetään monen katsojan silmät mun kauhealta ratsastukselta.
- Etsitään laukkakisat jostain suhteellisen läheltä, että voidaan mennä sinnekin vähän tykittelemän Tihurin kanssa, jos tuo juokseminen ei ota oikein onnistuakseen.

ps. Heka voi erinomaisesti, sillä on ihan tarpeeksi aktiviteettia ja sen fetissi nuolla mun kättäni öisin ei ole vieläkään loppunut........
© Äiti

© Äiti
Tyhmä kissa...
© Äiti