maanantai 29. helmikuuta 2016

Vetoja Ertikalla ja Tihurilla

Tiina tuli lauantaina ja sunnuntaina tallilla käymään. Lauantaina ajettiin Tihuri gramaaneilla ja sehän toimi taas aivan loistavasti niillä ja saatiin sitä, mitä haluttiinkin - rentoutta ja selkää käyttöön. Äidin kanssa ajettiin vielä Jotuurilla käyntiä vähän alle tunti ja Hotikan Vesa kävi ajamassa.

Sunnuntaina oli tarkoitus lähteä Riihimäkeen hiitille, mutta kuinka ollakaan kaikki ei ihan onnistunut. Ensin ei meinattu saada Tihuria kyytiin, sitten kun ylemmältä taholta tuli päätös että ei se sitten lähde mukaan, lastattiin Ertikka. Alettiin käynnistämään autoa ja naks, ei lähde käyntiin. Yritettiin useampaan kertaan käynnistää mutta ei. Eikun hevonen pois kopista ja karsinaan. Päätettiin sitten Tiinan kanssa ottaa vetoja kotona ja laitettiin Ertikka hiittikärryjen eteen sekä Tihuri satulan alle. Pätkiä reissusta alempana. Pohja olisi voinut olla vähän parempikin, sillä nyt hevoset eivät aivan saaneet tarvittavaa pitoa kunnon suoritukseen.


Ertikka yllätti positiivisesti, sillä se vastasi vedoissa hyvin Tihurille. Vaikka Spedellä onkin vauhtia enemmän tällä hetkellä vielä kuin Ertikalla, oltiin positiivisesti yllättyneitä tammasta. Nyt sen peräpää on alkanut saamaan oikeaa muotoa ja ehkä se kohta ymmärtää alkaa levittämään niitä takajalkoja, niin se ravikin sitten sujuisi inasen paremmin. Ainakin se muutaman pätkän vähän enteili sellaisesta. :) Ja kunhan nyt vaan kelit salisi ja päästäisiin hiittaamaan säännöllisesti. Sekä tietysti kun vaan kalusto saataisiin kuntoon ja radalle!

Treenisessio: Hotikka

Hotikan treenit on nyt saatu vähän paremmalle tolalle ja sitä lähdetään hiljalleen nostamaan kohti kilpakuntoa. Matkahan sinne vaan on ihan järkyttävän pitkä, koska nyt sillä on ajettu alle 5km lenkkiä alkuun. Kuntohan sillä kestää, mutta sen pää tuppaa olemaan vähän riskialtis ja se on aina arvoitus minne lenkillä päädytään. Toisin sanoen Hotikka ei ole se varmin ajettava saati ratsastettava ja vähän itsepäinenkin. Tavoitteena kun on saada se vietyä hyvällä mielellä sinne kilpakuntoon asti, eikä suinkaan saada hevosta inhoamaan sitä leipätyötään.

Me aina äidin kanssa vitsaillaankin, että noilla kolmella sisaruksella on tapana saada ittensä ihan ihmetilaan sormia napsauttamalla. Tihurilla on tapana keittää kiinni ja vauhtia on sitten enemmän kuin tarpeeksi. Ertikalla napsahtaa niin se pelkää kaikkia kiviä, kantoja, lumipenkkoja, ojia, puita, pensaita.. Hotikalla kun napsahtaa, niin sen kanssa työskenteleminen on ihan mahdotonta ja se on sinkoamassa vaan jokaikiseen ilmansuuntaan.

Sitten vähiin kuviin, mikä on suosikkisi? 

#1

#2

#3

#4

#5

Treenisessio: Ertikka ja Tihuri

Riina ja Veera ratsasti nämä kaksi kimpassa ja hevoset pääsivät vähän irrottelemaan ja kisaamaan keskenään ilman askellajirajotteita. Molemmilla tuntui olevan hauskaa, siis niin kuskeilla kuin hevosillakin. Lenkki koostui käynti- ja hölkkäosasta sekä kahdesta laukkavedosta harkkaradalla sekä viidestä vedosta urku auki tiellä. Käskin Veeran pitämään Tihurin ravilla yhden vedon tiellä, jotta hän saisi kokeilla vähän montea. Ertikka vaatii tukea niin paljon, että selästä sillä on vaikeampi mennä ravia sekä sen aivoissa ratsastaja = saa laukata.

Tihuri on yleensä pessyt Ertikan mennen tullen noissa nopeushommissa, mutta kaikkien yllätykseksi kahdella viimeisellä vedolla Ertikka laittoikin ihan kunnolla vastusta ja viimeisellä jopa "voitti pelin". Tekee hyvää sen kilpavietille, joka vihdoin on kunnolla herännyt!

Hauskaa tässä on myös se, että Riina on ihan tykästynyt Ertikkaan ja Veera Tihuriin. Veera jaksaa aina ylistää, kuinka Tihuri jaksaa mennä ja kattila alkaa porisemaan aina alla.. Ertikka taas on hauska veijari, joka jaksaa yllätää aina kun erehtyy luulemaan ettei se siihen pysty. Sen kehitys viimeisen vuoden aikana on ollut huima!

Kuvasadon pariin, mikä on suosikkisi?

#1

#2

#3

#4, anteeks Veera mut sun ilmees kruunas


#5, "Se ravi tuntu siltä et se lentäis" 

#6

#7

#8

Treenisessio: Jotuuri

Veera ratsasti Jotuurin ja päätettiin vaihtelun vuoksi vähän antaa sen hullutella laukalla. Se on mennyt nyt aika paljon kärryistä ja pelkästään ravia - mikä tosin on sille luontaisesti helpompaakin - mutta en pysty tarpeeksi korostamaan, kuinka tärkeää mielestäni monipuolinen liikunta hevoselle on.

Ensin kokeilimme hölkkäillä ja laukata tietä pitkin, koska siinä oli aika pitävä ja hyvä pohja. Totta kai kotiin päin tultiin aina vähintäänkin vauhdilla, mutta toiseen suuntaan piti vähän jullitella. Tästä syystä Tirriäinen hierottiinkin seuraavalla viikolla, mutta mitään merkittävää normaalista poikkeavaa jumiutumista ei ollut. Sillä ilmeisesti on vain nyt keväällä pieni testaus menossa, kuinka paljon saa ja ei saa tehdä. Hyvin se kuitenkin lopulta antoi periksi ja matka jatkui haluamaamme suuntaan. ;) Tienpätkän Veera hölkkäsi Jotuurilla kerran, sitten tuli kolme kertaa laukassa, jonka jälkeen lähdettiin vielä ottamaan kaksi vetoa mäkeen harkkaradalle. Oripojalle ei tullut edes hiki ja kaasukin löytyi ihan todenteolla vasta viimeisellä vedolla mäkeen.

Siirrytään kuvasatoon, mikä on suosikkisi?

#1

#2

#3

#4

#5

#6

#7

Uusi ulkoasu!

Tääkin on jo ihan supervanhaa asiaa, mitä tässä tavallaan päivitellään. Viimeinen vuosi kolmoistutkintoa on käynnissä ja mulla olisi enää edessä tämä lukuloma, työssäoppiminen, muutama viikko opistolla, kesäloma + lukiojakso kesälomaa, koska olenhan mä raatanut niin ahkerasti viimeset kaks vuotta ja tarvitsen aikaa, että selviytyisin jotenkin kunnialla fysiikan kirjotuksista läpi.. No, olisi mulla siellä vielä enkkun korotus ja matikkakin, mutta ne on paljon helpompia yleensäkin mulle. Sen jälkeen palaillaan hetkeksi vielä opistolle kunnes sanotaan sitten lopullisesti adjöö ja ehkä kiitetäänkin näistä mahtavista vuosista ja niistä kaikista hetkistä, mitä on koettu.

Koitan nyt siis vihdoin aktivoitua tässä blogin päivityksessä. En tiedä minkä inspiraation sain ja kuinka kauan tää tämmönen kestää, mutta yrittänyttä ei laiteta. Näitä postauksia on kuitenkin ihan hauska lukea jälkikäteen ja miettiä niitä hyviä ja huonoja hetkiä - oppia menneisyydestä. Toivottavasti jollain muullakin on hauskaa, tai jotain, näitä lukiessa.

Lisäksi nyt viikonlopun aktiivisesti tallilla puuhanneena voin todeta, että muistin taas mitä mä oikeesti rakastan tehdä ja mitä en. Nimittäin hevoset on ne mun elämäni juttu ja koulunkäynti ei sitten vissiin niinkään. Senhän näkee jo siitäkin, että ajettiin abiristeilyä edeltävänä päivänä meille tallille Ypäjältä ja Veera, Riina ja minä heppailtiin oikein huolella. Teen jokaisesta hevosesta oman postauksen ja niistä, joista on enemmän kuvia niin saa vähän äänestellä suosikkia! :)







Ja sain aikaiseksi uuden vähän tummemman ja talvisemman outfitin blogille. Mitäs tykkäätte?

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Syksyisiä kuvia ja talven kuulumisia

Moikka!
Mulla olisi tietysti läjä kuvia taas rästissä meidän puuhailuista, mutta saatte nyt tyytyä hyvin pitkän tauon jälkeen syksyisiin reippailukuviin. Oi kesä, tule jo..



Tihuri
Ruuna kääntyi vuoden vaihteessa  jo 7-vuotiaaksi ja ainakin minua itseäni vähän hirvittää, kun on noin kovin vanha ja ei silti tunnu tajuavan raviradan perimmäistä olemusta - ei laukkoja siellä. Onneksi kyseessä on suomenhevonen, ja kun noita 76-tähtiäkin katselee niin ikähän pyörii monella kymmenen paremmalla puolella ja starttien määrä satojen päällä..

Käytiin Lahdessa pyörähtämässä pari starttia tuossa syksyllä eivätkä kummatkaan menneet mainittavan hyvin. Laukkahan siellä oli kotiin tuomisina, mutta nyt voidaan lähteä sitten vähän viisaampana taas ensikerralla. Ajoin toisen lähdön itse ja jos ei muuta, opin itse ainakin valtavasti. Meidän kannaltamme hyväksi osoittautui lähdön uusiminen kahdesti, mutta silti minun piti pitää heti lähdössä Tihuria aika kovasti ja jäimme heti alkuun jonkun verran... Lähtölaukalta kuitenkin vältyttiin uusinnan myötä.



Sitten hevoselle annettiin vähän taukoa ja pääasiassa käveltiin, koska pohjat muuttuivat niin huonoiksi ja kuljetuskaluston kanssa oli vähän säätämistä. Lisäksi ruunan jalkoihin tuli joku rupikuppa, jonka johdosta etenkin takajalat vähän turvottelivat. Myös mahan kanssa on nyt pieniä ongelmia, sillä epäilen Tihurilla mahahaavaa, joten pientä säätöä ruokinnassa senkin suhteen. Tällä hetkellähän hevonen ei saa toistaiseksi yhtään väkirehua, koska on pysynyt hyvässä lihavuuskunnossa pelkällä heinällä ja päässä keittää sopivasti muutenkin.. Karvaa on enemmän kuin mammutilla, sillä loimittaminen osoittautui ongelmalliseksi hevosen rakenteen puolesta.

Ostin Tihurille syksyllä Bucasin kaulakappaleettoman freedom sadeloimen, joka oli ratkaisu sään taakse valuviin sadeloimiin. Malli istuu erittäin hyvin Tihurille edestä ja nyt vasta tällä viikolla vihdoin löysin edullisesti kaulakappaleellisen freedom-toppiksen, ikävä kyllä vähän myöhässä tähän talveen. Tällä hetkellä ruuna palailee taas kilpakuntoon lyhyeltä huililta ja startteja aletaan pikkuhiljaa katselemaan, samoin klippausta pitää harkita vakavasti mikäli nämä kelit meinasivat jatkua näin lämpöisinä. Kotitreenit ovat sujuneet hyvin, mutta viimeinen kunto puuttuu vielä.





Ertikka
Tamma on alkanut löytää vihdoin omaa kilpailuviettiään ja kotitreeneissä Tihurin kanssa on jo kilpailemisen makua. Tamma oli koko viime vuoden hyvin laiskan oloinen ja tuntui, ettei se liiku yhtikäs mihinkään ja vain tikittää. Nyt kuitenkin ensin kärryillä alkoi löytymään vauhtia sekä vähän myöhemmin selästäkin. Ertikka on alkanut venyttämään askelta ihan eri tavalla kuin aikaisemmin ja pilkahduksia nuoruudesta löytyy.

Ertikan kadoksissa olleet pussihousut ovat löytyneet vihdoin ja sillä alkaa olla voimaa ponnistaa perällä hyvin. Osasyynä siihen saattaa olla laukkatreeni ylämäkeen ja pieni estehyppely, jota tammalla on nyt pari kertaa selästä käsin onnistuneesti kokeiltu. Samalla se on keksinyt uuden jutun - ilopukittelun. Aina, kun se saa laukata ihan käskystä tulee matkan varrella pukki tai pari. Oli se äitille kärryjen edessäkin vähän pyllistellyt, mutta ei kuulemma ollenkaan pahassa mielessä. Lisäksi hevosen koko olemus on muuttunut paljon iloisempaan ja aktiivisemmaksi. Enää loimet eivät saa olla rauhassa, sillä neiti tykkää kuoriutua niistä tarhassa houdinina kaikki soljet ehjinä ja paikoillaan kiinni. Kaveria pitää vähän härnätä, kaikki kivet ja lumikinokset ovat aivan järkyttäviä ja jalat eivät millään meinaa tarhassa pysyä maassa kiinni.

Tämä on suorastaan positiivinen piirre, koska hevonen ei ole ollut aivan itsensä tähän mennessä. Jaloissa ei ole ollut mitään ongelmaa, vaikka toinen etujalka silloin nuorempana hajosikin. Nyt vielä hiotaan tämänkin kanssa sitä viimeistä kuntoa ja valmistaudutaan viimeistään kesän alussa juoksemaan koelähtö.




Jotuuri
Tirriäinen on osoittanut olevansa herrasmies ja se on kasvanut henkisesti aikuismaisemmaksi. Oripoika ei ole osoittanut tähän mennessä suurta kilpaviettiä, mutta maastossa laukkapätkällä sekin pilkahteli lujemmassa vauhdissa esiin. Orilla olisi tarkoitus alkaa ajaa pikkuhiljaa selkeästi hiittejä, vaikka herra onkin saanut jo ravailla kovempia lenkkejä halutessaan.

Tirriäisen kanssa olisi tarkoitus tutustua ravirataan pikkuhiljaa ja tarkoitus olisi aloittaa koelähdöstä tämänkin kanssa nyt kesän aikana, riippuen siitä, sujuuko kaikki suunnitelmien mukaan.












Hotikka
Hotikan peruskuntotreenit päästään varsinaisesti vasta nyt aloittamaan, sillä matkassa on ollut kivikkoinen. Ruuna on kasvanut paljon ja ollut aika ajoin hyvin väsyneen oloinenkin siitä syystä. Nyt kasvu näyttäisi vihdoin pysähtyneen, toivottavasti pysyvästi. Hotikalla oli myös paha ähky marraskuun tienoilla ja yhden hienon hevosen menetys ei ollut kaukana. Ihmeen kaupalla, ruuna kuitenkin selvisi siitä ja ilahduttaa meitä vielä toivottavasti kauan.

Selkeitä suunnitelmia Hotikan koelähdön ajankohtaan ei vielä ole, koska hevosella on ollut tapana laittaa suunnitelmat uusiksi.








Halinalle ♥


Ja koska tietysti meidän The Valmentajalla (= alias Hekalla) on aina omat terveisensä teille lukijoille, muutama kuva hänestäkin vakavien sanojen kera.


Joko se olis ruoka-aika taas?